□ Sveitsiläisten vapaustaistelujen ajoilta kerrotaan mm. tarina urhoollisesta jousimiehestä Wilhelm Tellistä.
Altdorfissa, Urin kantonissa, pidettiin markkinoita. Nöyryyttääkseen seudun asukkaita Gessler vouti pystytti kaupungin torille pitkän riu´un, jonka päähän hän panetti Itävallan herttuan hatun. Jokaisen ohikulkijan tuli tervehtiä hattua yhtä kohteliaasti kuin itse Itävallan herttuaa. Monet olivat jo kulkeneet ohitse, uskaltamatta olla tervehtimättä, kun Wilhelm Tell, taluttaen pientä poikaansa kädestä, saapui torille ja astui hatun ohi tervehtimättä. Silloin sotamiehet, jotka lähimmässä kadunkulmassa vartioitsivat ohikulkijoita, vangitsivat hänet ja veivät hänet Gesslerin eteen.
Gessler tuomitsi Teliin ampumaan omenan poikansa pään päältä. Tell, vaikka olikin tarkka jousimies, kalpeni ja pyysi päästä kokeesta. Mutta siihen ei suostuttu. Poikanen asetettiin, omena pään päällä, selin erästä puuta vastaan torin toiseen laitaan, kun Tell toisessa laidassa nosti joustaan. Nuoli suhahti ilmassa, ja palasina omena putosi maahan. Kansa riemuitsi, ja iloisena Tell syleili poikaansa, jolle ei ollut mitään vahinkoa tapahtunut. Samassa Gessler huomasi Tellin vyötäisillä toisen nuolen ja kysyi, kenelle se oli aiottu. Hetken epäröityään Tell vastasi synkästi: »Sinulle se oli aiottu, jos olisin tappanut lapseni. Ja se nuoli olisi varmasti osunut maaliin.» Suuttuneena Gessler panetti Tellin kahleisiin ja lähti viemään häntä Vierwaldstätter järven halki linnaansa.
Mutta järvellä nousi ankara myrsky. Vene oli hukkumaisillaan, ja kaikki huusivat, että Tell, joka oli taitava purjehtija, yksin voi sen pelastaa. Silloin Gessler irroitutti Tellin kahleista ja asetti hänet peräsimeen. Tell ohjasi veneen lähelle rantaa, tarttui sitten äkkiä jouseensa ja hyppäsi kallion kielekkeelle, kadoten pian hämmästyneiden vihollisten näkyvistä.
Gessler pääsi miehineen kumminkin onnellisesti maihin. Kun hän seuraavana päivänä ratsasti tietä pitkin linnaansa, sattui ahtaalla rotkotiellä nuoli hänen rintaansa, ja hän putosi hevosen selästä taaksepäin sotamiestensä syliin. Kuollessaan hän kädellään viittasi nuoleen ja virkkoi: »Se on Tellin nuoli, minä tunnen sen.» Samassa sotamiehet näkivät tuon rohkean jousimiehen nousevan väijytyspaikastaan ja katoavan puiden taakse. Vielä tänä päivänä on sillä kallion kielekkeellä, jolle Tell hyppäsi Gesslerin veneestä, nimenä »Teliin paasi».
Leopoldin sanotaan uhanneen »kurittaa kapinoitsijat ja hevosillaan maahan tallata nuo röyhkeät talonpojat». Hänellä oli 2000–3000 miehen suuruinen ritarijoukko, kun talonpoikia oli 3000–4000. Viimeksi mainitut leiriytyivät ahtaan Morgartenin solan taakse: toisella puolen oli pieni sisäjärvi, toisella metsäinen vuori. He olivat varustautuneet tapparakeihäillä, sotakirveillä ja seipäillä. 50 miestä oli miehittänyt erään kallion kielekkeen, johon oli vaikea päästä. Sen reunalle he vierittivät joukon isoja kiviä ja puunrunkoja. Tuskin itävaltalaiset ratsumiehet olivat ratsastaneet ahtaaseen solaan, kun nuo viisikymmentä ylhäältäpäin vierittivät kiviä ja puunrunkoja heidän päällensä. Monta ritaria kuoli tai haavoittui, hevoset säikähtyivät. Syntyi yleinen sekasorto ja hämminki. Nyt solan suulla olevat sveitsiläiset tekivät hyökkäyksen, ja rautapukuiset ritarit kärsivät musertavan tappion. Toiset tungettiin järveen, jonne he hukkuivat, toiset putosivat satulasta voimatta raskaine varustuksineen liikkua paikaltaan, toiset kaatoi talonpoikain tapparakeihäs tai kirves. Leopold hädin tuskin pelastui pakenemalla. Näin Sveitsin vapaus pelastui; Morgartenin voittoa ei ole suotta sanottu »sveitsiläisten Marathoniksi».
● Morgartenin voiton jälkeen kolme maakuntaa eli kantonia teki keskenään »ikuisen» liiton, luvaten yksissä voimin puolustaa vapauttaan. Myöhemmin liittoon yhtyi Sveitsin muitakin kantoneja. Se olikin tarpeen, sillä Habsburgit eivät luopuneet valtausaikeistaan, ennen kuin heidät oli uudestaan perin pohjin voitettu. Kun Kaarle Rohkeankin aiemmin mainittu yritys sveitsiläisten kukistamiseksi oli rauennut tyhjiin, niin Sveitsin talonpoikain vapaus oli turvattu. Keskiajan lopulla (1499) Habsburgit tunnustivat Sveitsin Itävallasta riippumattomaksi itsenäiseksi valtioksi, jolla kuitenkin oli keisari yliherranaan.
Sveitsin vapaussodan aikana Habsburgit saivat Tirolin liitetyksi perintömaihinsa.
● Kirkon hajaannus ja Juhana Hus. Vuoden 1400 vaiheilla huomio alkoi kääntyä erikoisesti kirkon asioihin. Paavit olivat kauan asuneet Avignonissa ja olleet Ranskan kuninkaiden nöyriä käskyläisiä. Vihdoin Rooman kardinaalit valitsivat paaviksi italialaisen miehen, joka asettui Roomaan. Mutta Ranskassa valittiin toinen paavi Avignoniin. Näin oli katolisella kristikunnalla kaksi paavia, jotka kumpikin julistivat toisensa kannattajineen pannaan. Kirkolliskokouskaan ei voinut asiaa auttaa. Se kyllä tuomitsi kummankin paavin erotettavaksi, ja uusi valittiin tilalle. Mutta edelliset eivät totelleet kirkolliskokouksen päätöstä, joten kahden sijasta saatiin kolme paavia. Tämä sekaannuksen aika kesti useita vuosikymmeniä ja sitä sanotaan hajaannuksen eli suuren skisman ajaksi. Se päättyi vasta Konstanzin kirkolliskokouksessa (1414–1418). Siellä päätettiin, että kirkolliskokous oli paavia ylempi. Sitten nuo kolme paavia erotettiin virasta ja tilalle valittiin uusi paavi.