II. Kreikka.
MAA JA KANSA.
● Maa. Kreikka on pinta-alaltaan pieni. Verrattuna muuhun Eurooppaan se on kuin pikkusormi koko kämmenen rinnalla. Maata ympäröi kolmelta puolelta meri. Tässä se eroaa niistä maista, joihin aikaisemmin olemme tutustuneet; nehän olivat miltei järjestään mannervaltioita. Kreikan itäpuolella on saarekas Aige´ian meri. Suuri Kreetan saari erottaa Aigeian meren Välimerestä. Lähellä Kreikan rannikkoa on Kreetan kokoinen Euboia ja etelämpänä A´igīnan lahdessa Salami´s saari. Vastapäätä Aiginan lahtea on Kreikan länsirannikolla syvä Korinthoksen lahti. Aigeian meren täyttää Kykladien saariryhmä, johon kuuluu muun muassa pieni, mutta vanhalla ajalla kauppapaikkana ylen tärkeä Dēlos. Kreikan länsipuolella taas leviää Joonian meri, jossa ovat Joonian saaret, muun muassa pieni Ithă´kā. Kaikki nämä saaret ovat kallioisia, sillä ne ovat oikeastaan vedenalaisten vuoriharjanteiden huippuja.
Samoin kuin saaret on Kreikan mannerkin kauttaaltaan vuorista. Korkeat harjanteet ja jyrkät kukkulat sulkevat väliinsä kapeita ja pieniä, mutta viljavia ja ihania umpilaaksoja. Kaukana pohjoisessa on korkea Ŏ´lympos vuori. Etelämpänä on Oita vuoren ja meren välillä kuuluisa Thermopy̆´lain sola. Vuoriniemekkeet pistävät kauas mereen, ja niiden väliin tunkeutuvat syvät merenlahdet. Sen tähden onkin Kreikan rannikko suhteettoman pitkä. Vaikka maa on pienempi kuin Portugali, on rannikko pitempi kuin Espanjan.
Maan ilmasto on ihana. Laaksoissa ei sada lunta kuin kerran kahdessakymmenessä vuodessa. Mutta meren läheisyys estää ilmaa myös liiaksi lämpenemästä. Ihmisten ei tarvitse ylenmäärin ponnistella elantonsa hankkimiseksi, mutta he eivät kuitenkaan pääse laiskistumaan ja veltostumaan kuten itämailla. Täten kreikkalaisista tuli toimelias ja sivistykseen pyrkivä kansa.
● Valtiot. Kreikan luonto vaikutti osaltaan sen, että valtiot täällä olivat pienempiä kuin itämailla. Kreikassa ei syntynyt laajoja yleisvaltioita, vaan jokainen umpilaakso, vieläpä jokainen kaupunki muodosti oman valtion. Toisinaan kyllä jokin mahtava kaupunkivaltio saattoi laskea valtansa alle lähimmät naapurit, mutta se ei silloinkaan päässyt paisumaan suurehkoa suomalaista pitäjää laajemmaksi.
Koko Kreikka jakautui kolmeen pääosaan. Nämä olivat Pohjois-Kreikka, Keski-Kreikka eli Hella´s sekä Etelä-Kreikka eli Pelopo´nnēsos. Pohjois-Kreikka jakautui kahteen osaan, vuoriseen Ē´peirokseen ja Thessalian tasankomaahan, joissa kummassakin oli monta valtiota. Hellaassa oli kaksi huomattavaa maakuntaa: Boiōtĭ´ā ja Attika. Keskellä Boiotiaa oli tärkeä Thēban kaupunki. Attikassa sijaitsi Ateena, joka oli laskenut koko tämän maakunnan valtansa alle. Peloponnesoksessa oli tärkein maakunta Lakōnia, jossa oli Spartan kaupunki. Sparta oli valloittanut koko Lakonian, vieläpä muitakin Peloponnesoksen valtioita.
Aikojen kuluessa siirtyi kreikkalaisia muihinkin maihin asumaan. Näin syntyi lukuisia kreikkalaisia siirtokuntia Vähän-Aasian länsirannikolle, muun muassa rikas ja mahtava Mi´lētos. Myöskin Aigeian meren pohjoisrannikolla oli monta siirtokuntaa. Enimmän niitä kuitenkin perustettiin Etelä-Italiaan, jota ympäristön asukkaat sanoivatkin Suur-Kreikaksi. Sisiliassa heillä niinikään oli lukuisia siirtoloita. Näistä siirtokunnista olivat tärkeimmät Tare´ntum Etelä-Italiassa ja Syrakusa Sisiliassa.
● Heimot. Kreikan asukkaat olivat indo-eurooppalaista kansaa, joka kutsui itseään helleeneiksi. Eri heimot erosivat toisistaan tuntuvasti. Peloponnesoksen doorilaiset olivat jäykkiä, elämäntavoiltaan yksinkertaisia ja vanhoihin tapoihin kiintyneitä. Attikassa ja saarilla asuvat joonialaiset sen sijaan olivat vilkasta, sivistynyttä ja uudistushaluista kansaa.