Kuva 35. Kroisos polttoroviolla.
Merkillinen on myös kertomus Lyydian valtakunnan kukistamisesta. Tämän maan kuninkaana oli Kroisos, joka oli maailman rikkain mies. Sattuipa kerran hänen pääkaupunkiinsa, joka oli nimeltään Sardeis, tulemaan kreikkalainen lainsäätäjä, Sŏ´lōn. Kroisos näytti vieraalleen kaikki aarteensa ja tiedusteli sitten, ketä hän piti onnellisimpana ihmisenä maailmassa. Solon vastasi: »Onnellisimpana pidän ateenalaista Tellosta. Hän eli kotikaupunkinsa ollessa kukoistavimmillaan. Hänellä oli hyviä lapsia, ja hän saavutti korkean iän. Vihdoin hän kaatui taistelussa isänmaan puolesta.» »Mutta ken», kysyi kuningas, »on häntä lähinnä mielestäsi onnellisin?» Silloin Solon ilmoitti nimeltä kaksi kreikkalaista nuorukaista, jotka vetivät äitinsä vaunuissa temppeliin, koska vetojuhtia ei ajoissa saatu laitumelta. Iloisena astui äiti temppelirakennukseen ja rukoili jumalia antamaan lapsille, mikä oli parasta maailmassa. Sillä aikaa nuorukaiset nukkuivat temppeliin ja kuolivat. Palatessaan poikiensa luo äiti ymmärsi, että ihmiselle oli parasta kuolla nuorena. Kuullessaan tämän Kroisos sanoi pahoillaan: »Etkö siis pidä minun onneani niinkään suurena kuin tavallisten ihmisten?» Mutta Solon vastasi: »Oi kuningas, ei ketään voi kiittää onnelliseksi ennen kuolemaansa.»
Muutamia vuosia tämän jälkeen Kroisos ryhtyi sotaan Kyyros kuningasta vastaan ja varusti suuren sotajoukon. Ennen kuin hän lähti liikkeelle, hän kuitenkin lähetti sanansaattajia Delfo´in ennustajapappien luo Kreikkaan tiedustelemaan yrityksen onnistumista. Täällä vastattiin hänen kysymykseensä: »Jos Kroisos menee Hālys joen yli, on hän hävittävä suuren valtakunnan.» Tästä vastauksesta Kroisos ilostui suuresti. Luullen voittavansa persialaiset hän marssitti joukkonsa Halys joen yli, joka oli hänen valtakuntansa itäisenä rajana. Mutta ennustus tarkoittikin sitä, että Kroisos oli hävittävä oman valtakuntansa. Hänen sotajoukkonsa voitettiin taistelussa, ja itse hän joutui vangiksi. Kyyros rakennutti rovion, jolle Kroisos kahlehdittuna asetettiin. Jo oli tuli sytytetty, kun Kroisos muisti Solonin sanat ja huusi kovalla äänellä: »Solon, Solon, Solon!» Kyyros ei ymmärtänyt tämän sanan merkitystä, mutta uteliaana hän otatti Kroisoksen alas roviolta tiedustellakseen häneltä asiaa. Kun Kyyros oli kuullut kuninkaan kertomuksen, hänen tuli sääli hänen onnettomuuttaan; hän lahjoitti hänelle hengen ja piti häntä sitten suuressa kunniassa.
Kymmenkunta vuotta Lyydian kukistumisen jälkeen Kyyros lähti valloittamaan Babylonian valtakuntaa. Babylonin kaupungin veltot asukkaat kuninkaineen luottivat Nebukadnesarin rakentamiin muureihin ja viettivät päivänsä iloisissa juhlissa ja juomingeissa, vaikka Kyyroksen joukot seisoivat kaupungin edustalla. Silloin papit veivät Kyyroksen miehille kaupungin avaimet.
Vielä vanhoilla päivillään Kyyros lähti sotaretkelle maan pohjoisrajalla asuvia raakalaiskansoja vastaan. Taistellessaan erästä kuningatarta vastaan hän kaatui. Kuningatar viskasi hänen päänsä verellä täytettyyn säkkiin, sanoen: »Juo nyt kylliksesi verikoira!»
● Dareios. Kyyrosta seurasi valtaistuimella hänen poikansa Kambȳ´sēs (pers. Kãbudžija), joka valloitti Egyptin v. 525. Sen jälkeen tuli hallitsijaksi Dāre´ios (pers. Dārajavauš), joka laski muun muassa Thraakian ja Makedonian valtansa alle, mutta joka kuitenkin pääasiallisesti on tullut tunnetuksi laajan valtakuntansa järjestäjänä. Hän jakoi koko valtakunnan 23 maakuntaan, joita kutakin hallitsi satraappi. Jokaisen maakunnan maksettavaksi määrättiin vuotuinen vero maakunnan suuruuden mukaan; Babylonian, joka oli rikkain, oli maksettava kaksi kertaa enemmän kuin muiden maakuntien.
Kuva 36. Dareios saattajineen (jotka kantavat päivänvarjoa ja kärpäsviuhkaa).
□ Kyyros oli Persian valtakunnan perustaja, mutta hänen toinen seuraajansa Dāre´ios oli sen järjestäjä. Hän jakoi maan 23 maakuntaan, joita hallitsivat satraapit. Jotteivät he paisuisi liian mahtaviksi, oli heille jätetty vain verojen kanto ja hallituksen hoito. Sen sijaan maakunnan sotajoukot olivat erityisen sotapäällikön johdossa. Vielä oli satraapin rinnalla kuninkaallinen kirjuri, joka piti silmällä hänen toimintaansa ja antoi siitä sanan suurkuninkaalle. Dareios lähetti silloin tällöin erityisiä virkamiehiä, joita sanottiin »kuninkaan silmiksi», tarkastamaan maakuntien hallitusta. Jotta suurkuningas nopeasti saisi tietää, mitä kussakin osassa valtakuntaa tapahtui, rakennettiin teitä pääkaupungeista eri suunnille. Näistä oli kuuluisin se, joka kulki Sūsasta Sardeis kaupunkiin. Tavalliset matkustajat tarvitsivat tätä matkaa varten kolme kuukautta, mutta kuninkaallinen hevosposti toimitti viestin yhdessä viikossa. Hevospostista Herodotos kirjoitti seuraavasti: »Ei ole mitään kuolevaista olentoa, joka nopeammin tulisi perille kuin Persian kuninkaan sanansaattajat. Määrätyn välimatkan päähän toisistaan on sijoitettuna yhtä monta hevosta ja miestä, kuin koko matkaan menee päiviä, niin että hevonen ja mies on asetettu kutakin päivämatkaa kohti. Heitä ei estä lumi, ei rankkasade, ei helle eikä yö. Riennettyään määrämatkansa ensimmäinen jättää sanan toiselle, toinen taas kolmannelle. Sillä tavoin viesti kulkee, että toinen aina jättää sen toiselle.»
Helpottaakseen veronmaksua ja kauppaa Dareios leimautti kultarahoja, joita sanottiin dareikeiksi ja jotka arvoltaan olivat 25 kultamarkkaa. Kaikkia aarteitaan hän ei kuitenkaan leimauttanut rahaksi, vaan Herodotos kertoo hänen säilyttäneen niitä seuraavalla tavalla: »Hän sulattaa ja valaa hopeansa ja kultansa saviruukkuihin ja täytettyään astian hän ottaa ympäriltä pois saven. Aina kun hän tarvitsee rahoja, menee hän aarrekammioonsa ja hakkaa metallista niin suuren kappaleen kuin kulloinkin on tarpeen.»