a. Rajoitettu monarkia; vanhin hallitusmuoto.
Spartan valtio.
b. Aristokraattinen tasavalta; keskimmäinen kehitysvaihe, jolle useimmat doorilaiset valtiot jäivät.
c. Demokraattinen tasavalta; nuorin hallitusmuoto, joka tuli voimaan useimmissa joonialaisissa valtioissa.
● Sparta. Lakonian väestö jakautui kolmeen kansanluokkaan, varsinaisiin spartalaisiin, perioikkeihin ja helootteihin eli orjiin. Helootit eivät olleet doorilaisia, vaan niiden kreikkalaisten jälkeläisiä, jotka pitivät hallussaan Lakoniaa, kun doorilaiset tunkeutuivat maahan pohjoisesta päin ja valloittivat sen. Ne alkuasukkaista, jotka eivät taistelussa kaatuneet, tehtiin valtion orjiksi. Perioikit kuuluivat luultavasti maan valloittajiin, mutta he olivat köyhiä ja vähäarvoisia talonpoikia, jotka maanjaossa olivat saaneet osallensa karut vuorenrinteet, joista he ankaralla työllä saivat niukan toimeentulonsa. He palvelivat Spartan sotajoukossa, mutta heillä ei ollut oikeutta ottaa osaa kansankokoukseen. Varsinaiset spartalaiset vihdoin muodostivat ylimysluokan, joka hallitsi valtiota.
Kaikki ylimyssuvut olivat keskenään samanarvoisia. Jottei toinen pääsisi paisumaan toista mahtavammaksi, oli viljavat laaksomaat jaettu yhtä suuriin palstoihin, joita ei saanut myydä eikä jakaa. Jokaisella spartalaisperheellä oli tällainen palsta hallussaan. Spartalaiset pitivät arvolleen alentavana itse hoitaa maatilojaan, mutta kullekin perheelle oli annettu määrätty luku helootteja, jotka suorittivat viljelystyöt. Näin sparttalaiset saattoivat toimeentulohuolista vapaina antautua yksinomaan valtion palvelukseen.
Spartan hallituksen johdossa oli kaksi kuningasta, jotka toimivat sotajoukon ylimpinä päällikköinä. Rauhan aikana heillä ei ollut paljon muuta tehtävää kuin johtaa jumalanpalvelusta, joten Sparta kuninkaistaan huolimatta itse asiassa oli tasavalta. Hallitusta hoiti vanhain neuvosto eli gerūsĭ´ā; sen muodosti 28 kokenutta miestä, jotka valittiin elinkaudeksi 60 vuotta täyttäneiden vanhusten joukosta. Olipa vielä kansankokous, joka kokoontui kerran kuussa ja johon pääsi jokainen 30 vuotta täyttänyt sparttalainen, mutta sillä oli ainoastaan vähän valtaa.
Kansankokouksella oli kyllä nimeksi oikeus lopullisesti päättää sodasta ja rauhasta, virkamiesten vaalista ym. tärkeistä asioista. Mutta kansalaiset eivät saaneet kokouksessa ollenkaan neuvotella ehdotuksista, ja äänestäminen tapahtui huutoäänestyksellä. Tästä syystä määräämisoikeus itse asiassa jäi neuvostolle, joka teki ehdotukset ja ratkaisi, mikä ehdotus oli saanut äänekkäimmät suosionosoitukset.
Spartalaiset muodostivat kateellisten perioikkien ja vihamielisten heloottien keskuudessa ikään kuin linnueen, jonka aina täytyi olla varuillaan hyökkäyksiä vastaan. Sen tähden kasvatettiin lapset varhaisimmasta nuoruudesta tottelevaisuuteen, viekkauteen ja urhoollisuuteen, niin että he tarpeen vaatiessa kykenisivät puolustamaan maataan. Vielä täysikasvuisiksi tultuaan sparttalaiset yhä elivät kuin sotaleirissä.