Kymmenen vuotta harhailtuaan Odysseus vihdoin oli saapunut kuningaskuntaansa. Kotilinnassa oli sillä välin hänen uskollinen vaimonsa Pēnelŏ´pē häntä odottanut, hyläten kaikkien niiden röyhkeiden kosijoiden tarjoukset, jotka himoiten Odysseun omaisuutta tahtoivat saada hänet puolisokseen. Kun Odysseus saapui, pukeutuneena kerjäläiseksi, kosijat paraillaan olivat koolla syömässä Odysseun ruokaa ja kuluttamassa hänen tavaroitaan. Sankari ei ilmaissut itseään, vaan pyysi nöyrästi armopalaa. Mutta kosijat ajoivat hänet kovin sanoin luotaan. Sen jälkeen he ryhtyivät ahdistamaan kuningatarta, vaatien että hän vihdoinkin valitsisi jonkun heistä puolisokseen. Hän lupasikin lopulta ottaa sen miehekseen, joka jaksaisi jännittää Odysseun raskaan jousen sekä ampua sillä nuolen kahdentoista peräkkäin asetetun kirveen silmäin läpi. Turhaan ponnistelivat kosijat toinen toisensa jälkeen. Vihdoin pyysi kerjäläinen, että hänkin saisi koettaa. Hän tarttui voimakkain käsin tuohon tuttuun aseeseen, veti jänteen vireille ja suhisten lensi nuoli kirveensilmäin läpi. Hämmästyneinä kosijat katselivat häntä. Vasta nyt hän ilmaisi itsensä. Hänen poikansa Tēlĕ´makhos asettui hänen rinnalleen, ja kosijat saivat rangaistuksensa: he kaatuivat kaikki Odysseun nuolista ja Telemakhoksen peitsestä.
SPARTA JA ATEENA.
Hallitusmuodot. Tärkeimmät hallitusmuodot ryhmitetään seuraavalla tavalla:
A. Pappisvalta eli teokratia. B. Yksinvalta eli monarkia. 1. Rajaton yksinvalta eli despotismi (itsevalta). 2. Rajoitettu yksinvalta. C. Tasavalta eli republiikki. 1. Ylimysvaltainen eli aristokraattinen tasavalta. 2. Kansanvaltainen eli demokraattinen tasavalta.
Kuten aikaisemmin olemme lukeneet, oli israelilaisten keskuudessa varhaisempina aikoina vallalla teokraattinen hallitusmuoto. Useimpien muiden itämaisten valtioiden hallitusmuoto oli monarkkinen, vieläpä siten, että hallitsijalla oli rajaton valta.
Myös Kreikan valtioissa oli vanhempina aikoina monarkkinen hallitusmuoto, mutta hallitsijan valta oli niissä rajoitettu, sillä ylimyksillä ja alemmalla kansalla oli oikeus ottaa osaa hallituksen johtoon. Kreikan pikkuvaltioissa oli näin ollen kolme valtioelintä: 1) kuningas, 2) ylimystön muodostama neuvosto sekä 3) kansankokous, johon vapaat täysikasvuiset miehet pääsivät.
Aikaa myöten kuninkaan valta yhä heikkeni, kunnes kuninkuus melkein kaikkialla lakkasi. Tärkeimmäksi valtioelimeksi muodostui silloin neuvosto, joten hallitusmuoto tuli aristokraattiseksi.
Muutamissa valtioissa alempi kansa myöhemmin kukisti ylimystön. Johtovalta siirtyi silloin neuvostolta kansankokoukselle, joten hallitusmuoto näissä valtioissa tuli demokraattiseksi.
Useimmat doorilaiset valtiot, kuten esim. Sparta, pysyivät aina ylimysvaltaisina; sitä vastoin useimmat joonialaiset valtiot, ennen muita Ateena, kehittyivät kansanvaltaisiksi.
Kreikan valtioissa oli siis kolme kehitysvaihetta, nimittäin: