Kuva 55. Odysseun laiva kulkee seireenien saaren ohi.
Kuten Kirke oli kertonut, kreikkalaiset ennen pitkää lähestyivät seireenien saarta. Nämä olivat lintujalkaisia neitoja, jotka ihanalla laulullaan houkuttelivat merimiehiä luokseen ja sitten raatelivat heidät palasiksi. Kirken neuvoa seuraten Odysseus tukki miestensä korvat vahapalasilla. Itse hän kuitenkin tahtoi kuunnella seireenien laulua. Sen tähden hän sidotti itsensä mastoon, kieltäen miehiään päästämästä nuoria, ennen kuin saari oli sivuutettu.
Nyt miehet asettuivat soutamaan. Kohta seireenit aloittivat lumoavan laulunsa. »Oi, sinä suuresti ylistetty Odysseus, sinä Kreikan sankareista etevin», he lauloivat, »tule luoksemme ja kuuntele lauluamme! Troiasta ja kreikkalaisten kuuluisista urotöistä me kerromme, sillä me tiedämme kaikki, mitä tapahtuu maailmassa.» Silloin valtasi Odysseun sanomaton halu päästä seireenien luo. Hän rukoili miehiään irroittamaan köydet ja kääntämään laivan saarta kohti. Mutta he eivät kuulleet mitään. Vasta kun saari katosi taivaanrannalle, he vapauttivat Odysseun ja ottivat vahan korvistaan.
Tämän jälkeen laiva saapui kalliorantaiseen salmeen, jonka kummallakin puolen asui kauhea hirviö. Toisella rannalla asusti Skylla, joka rotkostaan kurotti kuusi käärmeentapaista kaulaa, siepaten ohi pyrkivästä veneestä ammottaviin kitoihinsa saaliin. Toisella puolen eli Kharybdis, joka hengittäessään särpi äärettömät vesimäärät pohjattomaan vatsaansa seuraavana hetkenä syöstäksensä ne suihkuna ilmoille. Odysseus tahtoi mieluummin kadottaa kuusi soutajaa kuin kaikkine miehineen hukkua ja käski sen tähden perämiehen laskea Skyllan puolelta salmea. Jo kuului Kharybdiin pyörteen pursutus. Kankeana kauhusta kaikkien silmät olivat suunnattuina tätä hirviötä kohti. Silloin Skylla kurotti ahnaat päänsä ja tempasi kuusi urhoollisinta miestä, jotka huitoen, potkien ja vihlovasti huutaen katosivat pedon nieluihin. Muiden kera Odysseus pääsi onnellisesti pakoon.
Eivätpä Odysseun vastoinkäymiset loppuneet vielä tähänkään. Monta seikkailua hänellä vielä oli kestettävänä maalla ja merellä. Viimein hän joutui niin vaikeaan myrskyyn, että hänen aluksensa särkyi ja kaikki hänen toverinsa hukkuivat. Aivan yksin Odysseus pelastui Skheirian saareen. Tuskin hän enää jaksoi seistä jaloillaan, ja suolainen merivesi juoksi nenästä ja suusta. Väsynein käsin hän kokosi hieman sammalia vuoteekseen, levitti lehviä päälleen ja vaipui sikeään uneen.
Skheirian kuninkaalla oli nuori ja kukoistava tytär, nimeltä Nau-sikă´ā. Tämä päätti lähteä vaatteita pesemään joen rantaan ja pyysi varhain aamulla isältään muuliparia vaatteiden kuljettamista varten. Saatuaan isän suostumuksen hän palvelijattarineen lähti matkalle.
Nausikaa ja muut tytöt sattuivat tulemaan vaatteiden pesuun juuri siihen paikkaan, jossa Odysseus nukkui. Sankari heräsi tyttöjen rupatukseen ja leikkiin sekä pallosillaoloon, nousi sammalvuoteeltaan ja lähestyi heitä. Hänen ruumiinsa oli mullassa ja sammalissa, tukka oli takkuinen ja katse nälästä raukea. Kirkaisten pakenivat Nausikaan toverit. Prinsessa yksin jäi rohkeana paikalleen. Odysseus kertoi hänelle haaksirikostaan ja pyysi kangastilkkua ruumiinsa verhoksi. Nausikaan tuli urosta sääli; hän kutsui palvelijansa takaisin, käski heidän antaa Odysseulle puhtaan puvun sekä jättää hänelle öljypullon, jotta sankari saisi voidella väsyneitä jäseniään.
Kun Odysseus oli peseytynyt ja pukeutunut, hän seurasi Nausikaata kuninkaan luo. Tämä otti hänet hyvästi vastaan, toimitti hänen kunniakseen juhlaleikit sekä antoi hänen käytettäväkseen laivoja ja miehiä, jotka saattoivat kovia kokeneen sankarin hänen omaan valtakuntaansa, Ithakan saareen.
Kuva 56. Penelope kankaansa ääressä.