Täysikasvuisiksi tultuaan spartalaiset yhä elivät kuin sotaleirissä. He asuivat osastoittain yhdessä, pitivät yhteisiä aseharjoituksia ja aterioivat yhdessä. Eivät edes kuninkaat saaneet syödä itsekseen. Eräs kuningas pyysi kerran sotaretkeltä palattuaan lupaa aterioida kotona, mutta se virkamies, joka huolehti yhteisistä aterioista, antoi hänen pyyntöönsä kieltävän vastauksen. Kussakin pöydässä istui 14 henkeä. Kaikki lähettivät ateriaa varten kuukausittain säädetyn määrän vehnäjauhoja, viiniä, juustoa ja viikunoita. Ateriat olivat aivan yksinkertaisia; tavallinen ruokalaji oli »musta liemi», joka oli valmistettu sianlihasta, verestä, etikasta ja suolasta. Jotteivät ihmiset voisi rikastua, määrättiin raha valmistettavaksi raudasta. Se oli niin raskasta, että tarvittiin härkäpari vetämään 50 000 markan suuruista summaa ja iso aitta sen säilyttämiseen. Ylellisyyden estämiseksi kiellettiin spartalaisia myös matkustamasta muihin maihin, sillä melkein kaikkialla muualla elettiin komeammin kuin siellä. Samoin kiellettiin muukalaisia saapumasta Spartaan.
Ateenassa olot olivat aivan toisenlaiset kuin Spartassa. Siellä eli viisas lainsäätäjä nimeltä Sŏ´lōn, jonka tehtäväksi v. 594 annettiin kirjoittaa lait Ateenan valtiolle.
Solon kuului erääseen Ateenan ylhäisimmistä suvuista, mutta hänen isänsä oli köyhtynyt eikä voinut antaa pojalleen säätynsä mukaista kasvatusta. Täysikasvuiseksi tultuaan Solon rupesi kauppiaaksi. Ateenassa ei nimittäin maanviljelys ollut pääelinkeinona kuten Spartassa, vaan täällä oli kaupalla ja teollisuudella tärkeämpi merkitys. Laajoilla kauppamatkoillaan Solon hankki hyvät tiedot sekä joltisenkin omaisuuden. Luonteeltaan hän oli ilomielinen ja ystävällinen.
Solon oli myös taitava runoilija. Runoissaan hän moitti ylimyksiä siitä, että he rasittivat kansaa, ja kehoitti heitä säälimään talonpoikien köyhyyttä. Eräässä runossa hän sanoo:
Me näämme
köyhiä laumoittain siirtyvän maastamme pois;
halvasti myytyinä, kahleissa, kunniatonta he tietään
kulkevat kurjuuteen, vastassa orjan ies.
Omat kaupunkilaiset, rikkauden himon orjat,
nuo tuhon tuojat on uljahan kaupungin,