kuin myös turmeltuneet kaikk’ kansanjohtajat, jotka
varmaan synneistään heelmät karvahat saa.
Vanhoilla päivillään Solon vielä kerran lähti pitkille merimatkoille. Retkillään hän muun muassa joutui Kroisos kuninkaan luo, jolloin sattui se keskustelu, josta aikaisemmin on ollut puhe. Tältä retkeltä palattuaan Solon iäkkäänä ja kaikkien kunnioittamana kuoli.
Kuten spartalaiset Solonkin kiinnitti paljon huomiota lastenkasvatukseen. Hän ei kuitenkaan tahtonut kehittää poikia yksinomaan sotilaiksi. Tosin oli välttämätöntä, että he tulivat karaistuneiksi ja voimakkaiksi, niin että saattoivat puolustaa isänmaatansa vihollisia vastaan. Mutta heidän piti lisäksi harjoittaa hengenlahjojaankin voidakseen täysikasvuisiksi tultuaan ottaa osaa kansankokoukseen ja tehdä maalle hyödyllisiä päätöksiä. Sen tähden pojat painiskelun, juoksun, keihäänheiton ja muiden ruumiinharjoitusten lisäksi saivat oppia lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja soittamaan. Kouluissa luettiin Homeroksen runoja ja totutettiin oppilaita pitämään puheita. Oppilaat eivät kuten Spartassa asuneet kasvatuslaitoksissa, vaan he saivat olla kotonaan ja kävivät vain päivittäin koulussa opiskelemassa, niin kuin meidänkin maassamme on tavallista. Kun pojat täyttivät 18 vuotta, heidän varsinainen koulunkäyntinsä päättyi, ja silloin he olivat velvolliset kaksi vuotta tekemään sotapalvelusta. Asevelvollisuutensa suoritettuaan heidät luettiin aikuisiksi, mutta sodan syttyessä kaikki asekuntoiset miehet taas astuivat rintamaan.
Kuva 59. Kreikkalainen koulu.
Tyttöjen kasvatuksesta ateenalaiset eivät huolehtineet yhtä hyvästi kuin spartalaiset. Ateenassa naiset elivät syrjäytetyssä asemassa, pitivät vain huolta kodista eivätkä edes julkisesti seurustelleet miesten kanssa.
PERSIALAISSODAT (500–449).
● Joonialaisten kapina (500–494). Kun Kyyros laski Lyydian valtansa alle, Vähän Aasian kreikkalaiset siirtokunnat joutuivat suurkuninkaan haltuun. Kreikkalaiset olivat kuitenkin tyytymätttömiä Dareioksen määräämiin veroihin ja hänen asettamiinsa hallitsijoihin. Ylpeinä omasta sivistyksestään he sitä paitsi halveksivat kaikkia muukalaisia, joita he sanoivat barbaareiksi. Vihdoin vuonna 500 e. Kr. siirtokunnat, Miletos ensimmäisenä, nousivat kapinaan Persiaa vastaan. Vaikka ne saivat apua Ateenasta, ne eivät kuitenkaan ajanpitkään jaksaneet puolustautua Persian ylivaltaa vastaan, vaan kuuden vuoden kuluttua kapina kukistettiin ja Miletos hävitettiin.
● Marathonin taistelu (490). Dareios ei voinut unohtaa, että Ateena oli uskaltanut asettua häntä vastaan. Hän tahtoi rangaista tuota uhkarohkeata kääpiövaltiota sekä samalla valloittaa koko Kreikan. Vuonna 490 hän lähetti sotajoukon Aigeian meren yli Kreikkaan. Mutta ateenalaiset eivät kadottaneet rohkeuttansa, vaan lähtivät Miltiă´dēen johtamina vihollisia vastaan ja voittivat heidät Marathō´nin taistelussa.