□ Mahtava Persian valtakunta ja pieni Kreikka joutuivat kuningas Dareioksen aikana sotaan keskenään. Suurkuningas tahtoi näet rangaista ateenalaisia siitä, että he olivat avustaneet hänen kapinoivia alamaisiaan. Hän lähetti suuren sotajoukon Aigeian meren yli Attikan rannikolle, jossa se astui maihin Marathō´nin kylän luona. Kreikkalaiset historioitsijat väittävät persialaisia olleen 100,000 miestä, mutta nykyajan tiedemiehet laskevat heitä olleen kaikkiaan ehkä 20,000. Ateenalaisia sitä vastoin oli n. 10,000. Ateenalaiset lähettivät nopeasti sanansaattajia Spartaan pyytämään sieltä apua. Spartalaiset ilmoittivatkin olevansa halukkaita avustamaan, mutta vasta 10 päivän kuluttua, sillä heillä oli sellainen tapa, ettei sopinut kutsua kansankokousta ennen täyttäkuuta. Muutkaan Kreikan kaupungit eivät lähettäneet apua, lukuunottamatta pientä Plataiaa, josta saapui 1000 miestä. Useat ateenalaisetkin epäilivät, tokko olisi ollenkaan ryhdyttävä taistelemaan, kun persialaisten ylivoima oli niin suuri. Mutta eräs heidän päällikkönsä Miltiă´dēs rohkaisi epäröiviä, ja niin päätettiin koettaa taisteluonnea. Taistelun kulusta Herodotos kertoo seuraavalla tavalla: »Kun Miltiades teki ateenalaisten rintaman yhtä pitkäksi kuin persialaisten, sen keskusta tuli vain muutaman rivin vahvuiseksi, joten sotajoukko siltä kohtaa oli varsin heikko, mutta kumpikin siipi oli vahvempi. Kun ateenalaiset olivat järjestäytyneet, he juoksujalkaa riensivät barbaareja vastaan. Persialaiset luulivat heidän olevan hulluja, kun näkivät heidän harvalukuisina, vieläpä juoksujalkaa kiiruhtavan suoraan turmioonsa. Mutta kun ateenalaiset olivat joutuneet käsikähmään barbaarien kanssa, he taistelivat maineikkaasti. — Marathonin kedolla taisteltiin kauan aikaa. Sotajoukon keskustassa barbaarit voittivat ja mursivat rintaman sekä ajoivat ateenalaisia takaa sisämaahan, mutta kummallakin sivustalla ateenalaiset voittivat. Ja voitettuaan he antoivat barbaarien paeta, mutta vetivät molemmat siipensä yhteen ja taistelivat niitä vastaan, jotka olivat murtaneet heidän keskustansa, ja ateenalaiset voittivat. Ja he seurasivat iskien persialaisia, kunnes saapuivat merenrantaan. Siellä he tarttuivat laivoihin ja vaativat tulta. Seitsemän laivaa kreikkalaiset saivat haltuunsa, mutta barbaarit työnsivät muut merille.»
Kärsittyään tappion persialaiset kiiruhtivat laivastollaan kiertämään Attikan etelänientä hävittääkseen Ateenan, ennen kuin sotajoukko ehtisi palata. Mutta ateenalaiset huomasivat ajoissa vihollisen aikeen ja kiiruhtivat pikamarssissa kaupunkiin. Muuan ateenalainen riensi ennen muita tuon neljän peninkulman matkan, ilmoittaakseen kansalaisilleen voitonsanoman. Perille päästyään hän hengästyneenä huusi: »Riemuitkaa, ateenalaiset, olemme voittaneet!» — ja näin huudettuaan hän kaatui kuoliaana maahan. — Meidän aikoinamme urheilijat kilpailuissaan useasti juoksevat juuri yhtä pitkän välimatkan kuin tuo ateenalainen pikajuoksija. Tämä kilpailulaji onkin nimeltään maratonjuoksu.
Marathonin voitosta oli ateenalaisten kiittäminen suurempaa isänmaanrakkauttaan, sillä persialaisten tuomat voitetut kansat taistelivat vain pakosta, jota vastoin kreikkalaiset tiesivät itsenäisyytensä olevan vaarassa. Ateenalaisten aseet ja varustukset osoittautuivat myöskin sopivammiksi kuin persialaisten. Heidän suojavarusteensa olivat kypärä ja kilpi sekä haarniska ja säärystimet. Hyökkäysaseinaan he käyttivät miekkaa ja keihästä. Persialaisten haarniskat olivat paljon yksinkertaisemmat kuin kreikkalaisten, ja heidän pääaseensa jousi ei ollut sanottavaksi hyödyksi, kun kreikkalaiset juoksujalkaa heittäytyivät käsikähmään.
Kuva 60. Kreikkalaisia sotureja varustautumassa sota-asuun.
Marathonin taistelun jälkeen Miltiades aikoi kokonaan karkottaa persialaiset Aigeian mereltä. Ateenalaiset uskoivatkin laivastonsa hänen johtoonsa. Mutta Miltiades haavoittui, jonka takia hänen oli pakko palata Ateenaan. Täällä häntä syytettiin ateenalaisten pettämisestä. Pahasti sairaana hän ei voinut itse saapua oikeuden istuntoihin, mutta hänen ystävänsä puolustivat häntä parhaansa mukaan. Siitä huolimatta hänet tuomittiin syylliseksi ja määrättiin maksamaan sakkoa 20,000,000 markkaa. Kun hän ei voinut sitä tehdä, heitettiin hänet vankeuteen. Siellä hänen terveytensä huononi ja jonkin ajan kuluttua hän kuoli.
● Themistokles. Marathonin taistelun jälkeen useimmat luulivat, että persialaisvaara oli ohi. Mutta Ateenassa oli kuitenkin eräs kansalainen, joka muita selvänäkoisempänä huomasi, etteivät persialaiset jättäisi yritystään kesken. Tämä kansalainen oli Themistoklē´s. Hän oli kunnianhimoinen mies, joka ei voinut sietää, että ketään muuta ylistettiin ennen häntä. Mutta hän rakasti myös isänmaataan ja halusi saavuttaa mainetta estämällä Ateenaa joutumasta persialaisten valtaan. Sen tähden hän taivutti ateenalaiset rakentamaan 100 laivan suuruisen laivaston sekä perustamaan mainion Peiraie´un sataman. Ainoastaan merellä, niin selitti Themistokles, voisivat ateenalaiset torjua persialaiset.
Kuva 61. Kreikkalainen sotalaiva.
□ Miltiadeen kuoleman jälkeen Themistoklē´s oli Ateenan huomattavin kansalainen. Lapsena hän mieluummin työskenteli kuin leikki. Niihin tieteisiin ja taiteisiin, jotka olivat vain ylimysten huviksi, hän ei osoittanut harrastusta. Kun ystävät kerran laskivat hänestä leikkiä siitä syystä, että hän ei osannut soittaa lyyryä, hän vastasi: »Lyyryä kyllä en osaa soittaa, mutta antakaa minulle heikko kaupunki, niin teen sen pian vahvaksi ja voimakkaaksi!» Nuorukaisena hän harrasti puhetaitoa, koska hän ymmärsi, että hän täten voisi paljon vaikuttaa kansankokouksessa. Themistokleella oli niin hyvä muisti, että hän tiesi kaikkien Ateenan kansalaisten nimet.