Kun Miltiades persialaissotien syttyessä tuli Ateenan johtajaksi ja saavutti kansalaisten suosion, Themistokles kävi synkkämieliseksi. Hän karttoi ystäviään, ja kun nämä tiedustelivat syytä tähän, hän vastasi, että Miltiadeen voitot riistivät häneltä unen.
Miltiadeen kuoleman jälkeen Themistokles ehdotti, että rakennettaisiin 100 laivaa persialaisten uusien hyökkäyksien torjumiseksi. Tätä ehdotusta vastusti Ariste´idēs, joka rehellisyydellään oli saavuttanut yhtä paljon suosiota kuin Themistokles lahjakkuudellaan. Mutta Themistokles väitti, että Aristeides tavoitti kuninkaan arvoa, ja sai hänet sillä perusteella karkotetuksi. Tämän jälkeen Themistokleen ehdotus hyväksyttiin ilman vastustusta.
● Thermopylai ja Salamis (480). Themistokles olikin arvannut oikein. Saatuaan tiedon Marathonin tappiosta Dareios kohta alkoi valmistaa uutta retkeä. Hän tosin kuoli kesken varustuksiaan, mutta hänen poikansa Kse´rksēs (pers. Khšājaršā) jatkoi isänsä työtä, ja v. 480 hän lähti Sardeista liikkeelle mukanaan sotajoukko, suurempi kuin ainoallakaan hallitsijalla sitä ennen oli ollut.
Kun Kserkses laumoineen lähestyi Kreikkaa, useat valtiot lähettivät alamaisuuden merkiksi hänelle vettä ja maata. Toiset, etunenässä Sparta ja Ateena, kieltäytyivät sitä tekemästä. Lähtipä 300 spartalaista uljaan kuninkaansa Leōnĭ´dāan johtamina kapeaan Thermopy´lain solaan estämään persialaisten pääsyä varsinaiseen Hellaaseen. Urhean vastarinnan jälkeen he kaatuivat kaikki, ja Kserkses lähti samoilemaan etelää kohti.
Kserkseen laivasto oli rannikkoja pitkin seurannut maajoukkoja niiden tunkeutuessa yhä etelämmäksi. Thermopylain taistelun jälkeen koko Kreikan laivasto oli kerääntynyt Salamis saaren ja Attikan manteren väliseen kapeaan Salamiin salmeen. Siellä Persian laivasto yllätti sen, mutta taistelu päättyikin vastoin hyökkääjien odotuksia kreikkalaisten täydelliseen voittoon.
□ Themistokleen laivasto tuli pian hyvään käytäntöön. Persian kuningas Kse´rksēs varusti mahdottoman suuren sotajoukon, johon kreikkalaisten historioitsijoiden mukaan kuului 1,700,000 miestä jalkaväkeä sekä lisäksi ratsuväkeä ja suuri laivasto. Sitä paitsi seurasi joukkoa saman verran käsityöläisiä ja palvelijoita, joten koko armeijassa oli väkeä kuudetta miljoonaa. Sotajoukon miesluku saatiin muka selville siten, että 10,000 miestä sullottiin yhteen ja heidän ympärilleen tehtiin aitaus, joka ulottui vyötäisiin saakka. Sitten miehet astuivat ulos ja uusia marssi sijaan. Nykyajan historioitsijat laskevat kuitenkin Kserkseen sotajoukkoon kuuluneen vain noin 100,000 miestä.
Kreikkalaiset valtasi levottomuus, kun he kuulivat Kserkseen olevan tulossa. He lähettivät vakoojia ottamaan selville sotavoimien suuruutta. Vakoojat saatiin kiinni, mutta Kserkses kielsi tappamasta heitä. Sen sijaan oli heille näytettävä kaikki. Hämmästyksen ja kauhun valtaamina he palasivat Kreikkaan, jossa useat valtiot, vastarintaa ajattelemattakaan, antautuivat. Mutta Ateena ja Sparta sekä moniaat muut valtiot päättivät kaikesta huolimatta koetella sotaonnea.
Aluksi ne kreikkalaiset, jotka olivat päättäneet taistella, olivat erimielisiä siitä, missä ensimmäiseksi ryhdyttäisiin vastarintaan. Vihdoin sovittiin, että tämä tapahtuisi Thermopy̆´lain kapeassa vuorisolassa. Sinne Spartan kuningas Leōnĭ´dās lähti 300 miehen kera odottamaan persialaisia.
Kun Kserkses kuuli, että Leonidas aikoi tehdä hänelle vastarintaa, hän ei ottanut sitä uskoakseen, vaan rämähti nauramaan. Hän ei sen tähden antanutkaan taistelumerkkiä, vaan kirjoitti Leonidaalle: »Jätä minulle aseesi!» »Tule ottamaan ne!» oli lakoninen vastaus. Silloin Kserkses lähetti erään päälliköistään vakoilemaan, mitä spartalaiset tekivät. Palatessaan vakooja ilmoitti: »Toiset pitävät aseharjoituksia, toiset kiilloittavat aseitaan ja toiset harjaavat tukkaansa kuin lähteäkseen juhlaan». »Lähettäkää meedialaiset heidän kimppuunsa!» suurkuningas huusi kiukuissaan. Meedialaiset tekivät hyökkäyksen, mutta heidän oli pakko verissä päin vetäytyä takaisin. »Lähettäkää persialaiset nujertamaan heidät!» kuningas huusi uudestaan. Mutta persialaisten ei käynyt sen paremmin. Kaksi päivää spartalaiset kapealla solatiellä pitivät puoliaan itse »kuolemattomia», s. o. kuninkaan henkivartiostoa, vastaan. Kolmantena kavaltaja, nimeltään Efia´ltēs, saapui kuninkaan luo ilmoittaen tuntevansa polun Oita vuoren harjanteen yli, josta persialaiset saattoivat hyökätä kreikkalaisten selkään. Yöllä persialainen sotaväenosasto lähti solapolkua myöten vuoren yli. Leonidaalla olisi vielä ollut aikaa paeta, mutta hän jäi paikalleen miestensä kanssa valmiina kuolemaan, sillä Spartan lait kielsivät sotilaita pakenemasta taistelutanterelta. Hetken kuluttua persialaiset ympäröivät taistelijat joka puolelta, mutta nämä puolustautuivat viimeiseen hengenvetoon saakka, taistellen kynsin hampain, kun miekat olivat katkenneet. Kaikki he kaatuivat rinnakkain siihen paikkaan, jossa olivat taistelun aloittaneet. — Myöhemmin kreikkalaiset pystyttivät heidän kunniakseen kivileijonan, johon oli kaiverrettu seuraava kirjoitus:
»Vieras, Spartaan vie tämä viesti: me uinumme tässä,