● Sodan loppuvaiheet. Salamiin taistelun jälkeen Kserkses ei vielä kokonaan heittänyt Kreikan valloittamista. Suuri osa sotajoukkoa jäi Thessaliaan talveksi, ja seuraavana keväänä (479) se hyökkäsi uudestaan Hellaaseen. Spartalaiset ja ateenalaiset kohtasivat yhdistynein voimin Spartan kuninkaan Pausanĭ´āan johtamina vihollisen Plă´taian luona, jossa persialaiset lopullisesti voitettiin. Tämän jälkeen persialaiset jättivät Kreikan rauhaan.
Nyt oli kreikkalaisten vuoro hyökätä Persian alueelle. Hyökkäykset eivät enää tapahtuneet Spartan johdolla. Kun näet spartalaiset saivat selville, että heidän kuninkaansa Pausanias, Plataian voittaja, rupesi vehkeilemään persialaisten kanssa päästäkseen koko Kreikan satraapiksi, he tuomitsivat hänet kuolemaan ja vetäytyivät sen jälkeen pois sodasta, jottei vallan- ja kullanhimo pääsisi tarttumaan muihin kansalaisiin. Kreikkalaiset uskoivat silloin (477) hegemonian Ateenalle, joka laivojensa lukumäärän ja uhrautuvaisuutensa takia jo kauan olikin ansainnut sen. Muodostettiinpa varsinainen Ateenan johtama meriliitto. Jokainen liiton jäsen maksoi määrätyn summan laivojen rakentamiseksi. Liiton rahastoa säilytettiin Delos saarella.
Ateenalaiset hätyyttivät vielä kolme vuosikymmentä Persiaa sen omilla vesillä. Kun rauha vihdoin vuonna 449 palautui, täytyi persialaisten tunnustaa Vähän-Aasian kreikkalaiset siirtokunnat itsenäisiksi.
□ Salamiin taistelun jälkeen suurkuningas palasi Aasiaan, mutta suurin osa hänen sotajoukkoaan jäi Thessaliaan, josta se seuraavana vuonna Mardŏ´nioksen johtamana taas hyökkäsi Hellaaseen. Spartalaiset ja ateenalaiset lähtivät Mardoniosta vastaan kaikkine sotavoimineen. Ylipäällikkönä oli Spartan kuningas Pausanĭ´ās, ja ateenalaisia johti Aristeides. Kreikkalaiset asettuivat leiriin erään lähteen ympärille, jotta heiltä ei puuttuisi juomavettä. Mardonios sijoittui heitä vastapäätä. Näin sotajoukot seisoivat 10 päivää, sillä kumpikin epäröi aloittaa taistelua. Vihdoin persialaiset tekivät hyökkäyksen, jolloin saivat hävitetyksi kreikkalaisten lähteen. Pausanias aikoi silloin vetäytyä kauemmas, mutta eräs hänen alipäälliköistään piti enempää vitkastelua häpeällisenä ja aloitti taistelun. Spartalaiset seisoivat Persian pääjoukkoja vastassa. Niin kauan kuin Mardonios eli, taistelu pysyi ratkeamatta, mutta kun persialaisten ylipäällikkö oli kaatunut, hänen joukkonsa vetäytyivät erään vallituksen taa. Sen edustalla spartalaiset jäivät odottamaan ateenalaisia, jotka olivat tottuneempia piirittämään linnoituksia. Tällä välin ateenalaiset olivat ajaneet pakosalle persialaisten kreikkalaiset apujoukot. Nyt he liittyivät spartalaisiin ja anastivat vallituksen. Persialaisista pääsi vain muutama tuhat pakenemaan; kaikki muut kaatuivat.
Plataian voiton jälkeen Pausanias vapautti useita Vähän-Aasian siirtokuntia. Mutta menestyksestään hän kävi ylpeäksi ja alkoi hautoa suuria tuumia. Hän lähetti salaa kirjeen Kserkseelle, luvaten saattaa koko Kreikan Persian valtaan, jos suurkuningas tekisi hänet tämän maan satraapiksi. Hänen vehkeensä tulivat kuitenkin ilmi, ja hänet kutsuttiin kotiin. Täältä hän yhä jatkoi kirjeenvaihtoa Kserkseen kanssa. Jokaisessa kirjeessä hän pyysi Kserksestä tappamaan kirjeenkantajan, ettei kukaan voisi antaa häntä ilmi. Mutta muuan kirjeenkantaja alkoi epäillä kuningasta, koska ei kukaan aikaisemmista sanansaattajista ollut palannut. Hän aukaisi kirjeen, luki sen ja antoi sen sitten Spartan viranomaisille. Kun Pausanias huomasi sanansaattajan palanneen, hän kiiruhti erääseen temppeliin etsien suojaa alttarin juurelta. Spartalaiset eivät uskaltaneet loukata jumalan suojelusoikeutta. Silloin Pausaniaan vanha äiti kantoi kiven temppelin ovelle. Muut seurasivat esimerkkiä, ja pian oli sisäänkäytävä suljettu. Jonkin ajan kuluttua kuningas kuoli nälkään.
PERIKLES
● Persialaissotien jälkeen Ateena oli Kreikan huomattavin valtio. Se ei ollut ainoastaan ulkonaisesti mahtavin, vaan myös tieteet ja taiteet sekä elinkeinot kohosivat siellä korkeammalle kuin muualla. Jo persialaissotien viimeisinä vuosina tuli Ateenan johtavaksi mieheksi Periklē´s, ja kaupungin nopea kehitys on luettava erittäinkin hänen ansiokseen.
Kuva 64. Perikles.
□ Periklē´s oli ylhäissukuinen ja rikas, ja hänessä yhtyivät kreikkalaisten parhaat ominaisuudet. Hänellä oli ollut mitä etevimmät opettajat, ja sen tähden hänen tietonsa olivat perinpohjaiset. Hänen ollessaan kerran laivamatkalla sattui auringonpimennys. Perämies pelästyi ja oli ohjaamaisillaan laivan karille. Perikles yksin säilytti kylmäverisyytensä, otti viittansa ja heitti sen perämiehen kasvoille, kysyen: »Tuntuuko tämä sinusta pelottavalta?» »Ei lainkaan», vastasi toinen. »Miksi siis vapiset?» Perikles kysyi. »Eihän ole muuta erotusta minun viittani ja auringonpimennystä vaikuttavan seikan välillä kuin se, että pimennyksen aikaansaa paljoa suurempi kappale kuin minun viittani».