Saadakseen makedonialaiset ja voitetut kansat paremmin sulautumaan toisiinsa Aleksanteri kehoitti sotamiehiään valitsemaan puolisonsa Aasian tyttäristä. Yhtenä ainoana päivänä hän täten solmitutti 10,000 avioliittoa. Itse hän näytti esimerkkiä, ottaen Dareioksen tyttären vaimokseen.
Kansojen lähentämistä toisiinsa tarkoitti myös kreikkalaisten siirtokuntain perustaminen valloitetulle alueelle. Kaikkiaan Aleksanteri lienee perustanut noin 70 kaupunkia, joista useilla oli hänen nimensä. Tärkeimmäksi muodostui ajan pitkään Egyptiin Niilin suulle rakennettu Aleksa´ndria. Kreikkalaisten siirtokuntien perustamista itämaille jatkui vielä Aleksanterin kuoleman jälkeen. Niissä kauppa ja teollisuus pian kohosivat korkealle kannalle.
Kerran Aleksanteri oli Babyloniassa ystäviensä seurassa viettänyt juomingeissa kokonaisen yön. Seuraavana päivänä hän sairastui ankaraan kuumeeseen, joka Babylonin lämpimässä ja kosteassa ilmanalassa on tavallista. Kymmenen päivää kesti kuumetta. Aluksi kuningas ei tahtonut sairaudestaan tietää, vaan kannatti itseään kantovuoteessa sotaväenkatselmukseen ja neuvotteli sotapäällikköjensä kanssa valtion asioista. Mutta päivä päivältä taudin valta kasvoi. Vihdoin kuningas makasi liikkumattomana vuoteellaan. Sotamiehet seisoivat henkeään pidätellen palatsin edustalla. Lopulta he kävivät levottomiksi ja lausuivat kiivaita uhkauksia kuninkaan ystäville, koska pelkäsivät heidän myrkyttävän hänet. Heidät laskettiin silloin sisään. Yksitellen he kulkivat varpaillaan hallitsijansa ohi, joka kalman kalpeana makasi vuoteellaan. Muutamat kuninkaan ystävistä tiedustelivat, kenen hän määräsi hallitsijaksi jälkeensä, koska häneltä ei jäänyt poikaa. »Arvokkaimman», kuningas vastasi hiljaisella äänellä. Pian sen jälkeen Aleksanteri kuoli 32 vuoden vanhana, hallittuaan lähes 13 vuotta.
● Aleksanterin seuraajat. Aleksanterin kuoleman jälkeen hänen sotapäällikkönsä joutuivat ilmi taisteluun keskenään. Jokainen heistä tahtoi saada osansa, ja niin valtakunta hajosi moneen pieneen valtioon. Tätä sisäistä sotaa kesti noin 50 vuotta, joiden kuluessa Aleksanterin valtakunnasta muodostui kolme päävaltiota: Makedonia Eurooppaan, Syyria Aasiaan ja Egypti Afrikkaan.
Makedonia, johon myös Kreikka kuului, pysyi itsenäisenä vuoteen 146 e. Kr., jolloin se joutui Rooman valtaan.
Syyria oli kaikista Aleksanterin jälkeisistä valtioista laajin, mutta se oli silti heikko. Ehtimiseen siitä lohkesi pois jokin maakunta, joka muodostui itsenäiseksi valtioksi. Näistä tytärvaltioista olivat tärkeimmät Parthia, Pontos, Pergamos ja Palestiina. Vuonna 64 e. Kr. roomalaiset laskivat Syyriankin valtansa alle.
Huomattavin Aleksanterin jälkeisistä valtioista oli Egypti, jonka Ptolema´ios sai osallensa. Egypti oli ajoittain sangen voimakas, ja sen hallitsijat suojelivat elinkeinoja ja kohottivat henkistä sivistystä. Vihdoin tämäkin maa v. 30 e. Kr. joutui roomalaisille.
HELLENISTINEN SIVISTYS.
● Aleksandria. Aleksanterin elämä oli ollut lyhyt ja vielä lyhyempi hänen hallituskautensa, mutta hänen toiminnallaan oli kuitenkin pysyvät seuraukset. Hänen onnistui lähentää toisiinsa kreikkalaiset ja itämaiset kansat. He joutuivat liikesuhteisiin toistensa kanssa, joten elinkeinot nopeasti kehittyivät. Ja he tutustuivat toistensa henkiseen sivistykseen, joten myös tieteitten ja taiteitten alalla tapahtui huomattavaa edistystä. Tätä uutta sivistystä, joka pohjaltaan oli helleeninen, mutta johon itämaisuus on osaltaan vaikuttanut, sanotaan hellenistiseksi sivistykseksi. Aleksa´ndria, jonka ptolemaioslaiset hallitsijat tekivät pääkaupungikseen, oli tämän sivistyksen keskus.
□ Aleksandriassa oli pitkät, leveät ja suorat kadut, joiden varrelle rakennettiin komeita loistopalatseja. Sillä oli erinomainen satama, ja sen loistomajakka oli kuuluisa yli Välimeren. Aleksandriaan tuotiin tavaroita sekä meritse että maitse, jopa Arabiasta ja Intiasta saakka. Kaupungissa oli suuria lasi-, kangas- ja papyrustehtaita, joissa käytettiin parhaastaan vapaita työntekijöitä. Asukasluku nousi lähes kahteen miljoonaan; kreikkalaiset, egyptiläiset, neekerit, juutalaiset ja monet muut kansallisuudet olivat siellä edustettuina. Ja kaikki nämä ihmiset palvelivat sekaisin kreikkalaisia ja egyptiläisiä jumalia, jotka osittain sulautuivat toisiinsa; niinpä ei enää puhuttu Ammon-Resta, vaan Zeus-Ammonista. Kansan huvittamiseksi hallitsijat panivat silloin tällöin toimeen suuria uskonnollisia juhlia, jotka komeudessa ja ylellisyydessä veivät voiton muinaisten itämaistenkin hallitsijoiden loistojuhlista. Eräässäkin juhlassa 600 miestä kantoi kukin jumalankuvaansa, jotka olivat purppuravaatteisiin verhotut. Lisäksi lukemattomat hovipojat kantoivat suitsutusaineita kultaisissa ja hopeisissa astioissa. Sitä paitsi talutettiin kulkueessa elefantteja, leijonia ja muita villejä eläimiä. Samaan juhlaan oli järjestetty luola, josta virtasi kaksi puroa, toinen viiniä ja toinen maitoa; niillä kansa sai sammuttaa janonsa.