● Filosofia. Filosofian alalla syntyi hellenistisellä aikakaudella kaksi huomattavaa oppisuuntaa: stoalaisuus ja epikurolaisuus, jotka molemmat kiinnittivät päähuomion siveysoppiin. Stoalaisuuden perustaja oli nimeltään Zē´nōn, epikurolaisuuden Epĭ´kūros.
Stoalaiset opettivat, että ihmiset olivat onnellisia, jos he elivät yksinkertaisesti ja kohtuullisesti. Heidän tuli asettua kaikkien onnenvaihdoksien yläpuolelle; he eivät saaneet masentua vastoinkäymisestä, yhtä vähän kuin paisua myötäkäymisestä.
Epikurolaiset taas olivat sitä mieltä, että ihmisten tuli pyrkiä nauttimaan elämästä niin paljon kuin suinkin. Nauttimisella he eivät kuitenkaan tarkoittaneet ylensyömistä tai muita ruumiillisia nautintoja, vaan he ymmärsivät sillä ennen kaikkea terveyttä ja rauhallista elämää.
Yhtä vähän stoalaiset kuin epikurolaiset uskoivat vanhoihin kreikkalaisiin tai muihin pakanallisiin jumaliin. He eivät kuitenkaan tunteneet yksijumalaisuuttakaan. He luulivat, etteivät ihmiset mitään uskontoa tarvitsisi, vaan että filosofia riittäisi tyydyttämään uskonnollista tarvetta.
● Taiteet. Hellenistisen ajan taiteista oli kuvanveistotaide huomattavin. Se ei kuitenkaan ollut yhtä korkealla kannalla kuin Perikleen aikakaudella. Kuvanveistoksissa koetettiin, asettamalla esitettävät henkilöt väkinäisiin asentoihin, saada tulkituksi heidän tunteitaan ja mielentilojaan. Usein veistokset tehtiin luonnottoman suuriksi.
Kuva 86. Laokoon.
Vieressä olevassa kuvassa esitetään kohtaus Troian sodasta. Kaksi valtavaa käärmettä kietoutuu Laokoonin ja hänen molempien poikiensa ympäri. Isä ponnistaa kaikki voimansa vapauttaakseen itsensä ja lapsensa hirviöiden puserruksesta, mutta turhaan. Hänen kasvonsa ovat tuskasta vääntyneet, hänen lihaksensa jännittyneet, mutta tuuma tuumalta on hänen annettava myöten. Pojat ovat hekin pelästyksissään, mutta heidän hennot jäsenensä eivät jaksa tehdä käärmeille yhtä ankaraa vastarintaa, ja sentähden he epätoivoissaan eivät edes yritäkään voimakkaasti puolustautua. Kuvanveistos on hellenistiseltä ajalta.