● Maa. Italiaa rajoittavat idässä Adrian meri, etelässä Joonian meri ja Tarentumin lahti sekä lännessä Tyrrhēnan meri. Sitä ympäröivät Sisilian, Sardinian ja Korsikan saaret. Italialla ymmärrettiin vanhalla ajalla vain itse niemimaata. Po-joen laaksoa mainittiin nimellä Gallia cisalpī´na eli Alppien tämänpuoleinen Gallia ja sen katsottiin kuuluvan läheisesti nykyiseen Ranskaan, joka oli nimeltään Gallia transalpī´na eli Alppien tuonpuoleinen Gallia. Niemimaan halki kulkevat korkeat Apenniinit, jotka muinoin olivat mahtavien tammimetsien peittämät. Niiden länsipuolella on joukko suoperäisiä laaksomaita ja tasankoja, joilla kullakin oli oma nimensä. Pohjoisimpana oli Etrū´ria, sitten seurasi Lă´tium ja eteläisimpänä oli Campā´nia. Apenniinien itäpuolella olevista maakunnista oli vuorinen Samnium tärkein. Rannikot ovat tasaiset ja hyvistä satamista köyhät, joten kauppa myöhään pääsi kehittymään. Maanviljelys pysyi kauan pääelinkeinona, mikä olikin luonnollista, kun ilmanala oli lauhkea ja maa hedelmällinen.
● Kansat. Suurin osa niemimaata oli 1) italialaisten kansojen hallussa, joista huomattavimmat olivat Latiumin latinalaiset ja Samniumissa asuvat samnilaiset. Näiden lisäksi asui Italiassa joukko muitakin kansoja. 2) Kreikkalaiset olivat Etelä-Italiaan, jota sanottiin Suur-Kreikaksi, perustaneet useita siirtokuntia, muun muassa Tarentumin. Heidän hallussaan oli niin ikään koko itäosa Sisiliaa, jossa sijaitsi mahtava Syrakusan kaupunki. Muun osan Sisiliaa sekä Sardinian ja Korsikan rannikot olivat 3) karthagolaiset alistaneet valtansa alle. Po-joen laaksossa asui 4) kelttiläisiä, joita roomalaiset sanoivat gallialaisiksi. Kaikki luetellut kansat olivat indo-eurooppalaisia tai seemiläisiä. Sen sijaan Etruriassa asuvien 5) etruskien sukuperä on tuntematon.
Kuva 87. Etruskilainen hauta-arkku.
● Etruskit. Italian kansoista etruskit ensimmäiseksi saavuttivat jonkinlaisen sivistyksen. He olivat taitavia kauppamiehiä ja karthagolaisten kanssa he kilpailivat meriliikkeestä ja kauppaherruudesta Välimeren länsiosissa. Heidän rakennuksensa olivat taidokkaita; heiltä roomalaiset myöhemmin oppivat holvien rakentamisen. Kuvanveistotaiteen ja taideteollisuuden etruskit oppivat kreikkalaisilta ja jäljittelivät näitä niin hyvästi, että usein on vaikea erottaa etruskilaisia taide-esineitä kreikkalaisista. Tunsivatpa etruskit kirjoitustaidonkin, mutta nykyajan tiedemiehet eivät vielä ole oppineet ymmärtämään heidän kieltään. Etruskien maa oli jaettu moneen pieneen valtioon, jotka jo varhain, viimeiset n. v. 270 e. Kr., joutuivat roomalaisten käsiin. Sen jälkeen etruskit latinalaistuivat nopeasti, niin että heidän kielensä jo Kristuksen syntymän aikoihin alkoi unohtua.
● Latinalaiset. Latinalaiset olivat vanhimpina aikoina jakautuneet pieniin kaupunkivaltioihin, jotka muodostivat keskenään valtioliiton. Liiton johdossa oli aluksi Alba Longan kaupunki, mutta myöhemmin kohosi tähän asemaan Rooma. Latinalaiset kaupunkivaltiot pysyivät sitten Rooman liittolaisina, kunnes ne v. 338 e. Kr. joutuivat täydellisesti Rooman valtaan.
ROOMA KUNINGASKUNTANA.
● Rooman perustaminen. Latiumin ja Etrurian rajalla Tĭ´ber-joen vasemmalla rannalla sijaitsi vanhan ajan merkillisin kaupunki Rooma. Se oli rakennettu seitsemälle kukkulalle, jonka takia sitä sanottiinkin »seitsemän kukkulan kaupungiksi». Kukkuloista tärkeimmät olivat Capitōlī´nus, Palātī´nus ja Aventī´nus; näiden välillä oli epäterveellinen suo. Milloin kaupunki perustettiin, siitä ei ole luotettavia tietoja. Roomalaiset historioitsijat väittivät, että sen oli muka rakentanut kuningas Rōmulus vuonna 753 e. Kr.
□ Tarina Rooman perustamisesta. Troian hävityksestä pelastui vain ani harva. Näiden joukossa oli Aeneas [ēnē´as]-niminen urhoollinen sankari. Hän harhaili kauan tuntemattomilla vesillä, kunnes hän saapui Italiaan Latiumin maakuntaan, jossa asui latinalais-ten kansa. Sinne hänen poikansa perusti Alba Longan kaupungin.