Praetorit olivat ylituomareita.
Kansantribuunit olivat alemman kansan puoltomiehiä.
Aedilit [ēdīli] panivat toimeen uskonnolliset juhlat ja yleiset huvit sekä valvoivat yleistä järjestystä.
Quaestorit [kvēstori] olivat valtion rahastonhoitajia.
Kaikki luetellut virkamiehet paitsi kansantribuunit valittiin kenturiakokouksessa. Virka-aika kesti vain yhden vuoden; censorit valittiin kuitenkin pitemmäksi aikaa. Suuren vaaran uhatessa katsottiin tarpeelliseksi antaa kaikki valta yhdelle ainoalle miehelle. Silloin nimitettiin kuudeksi kuukaudeksi diktaattori, jolla oli rajaton valta.
ITALIAN VALLOITUS.
● Gallialaisten retki (387). Sotaisat roomalaiset taistelivat yleensä menestyksellisesti naapureitaan vastaan. Mutta v. 387 he saivat vihollisen, joka oli heitäkin voimakkaampi. Silloin raa´at gallialaiset hyökkäsivät Pohjois-Italiasta etelää kohti. He voittivat Rooman sotajoukon, saivat haltuunsa kaupungin ja hävittivät sen. Capitolinuksella roomalaiset kuitenkin sitkeästi puolustautuivat, kunnes saivat vihollisen suurilla lunnailla lähtemään matkaansa.
● Keski-Italian valloitus. Gallialaisten lähdettyä kesti monta vuosikymmentä, ennen kuin Rooma oli uudestaan rakennettu, kivisellä muurilla ympäröity ja entiselleen voimistunut. Vähitellen se kuitenkin taas saattoi laskea vapautuneet kansat valtansa alle. Ruvettiinpa uusiakin valloituksia tekemään. Latinalaiset kukistettiin (v. 338) ja viimeiset etruskilaiskaupungit valloitettiin (n. v. 270). Sitkeintä vastarintaa tekivät samnilaiset. Roomalaiset taistelivat heitä vastaan 30 vuotta ja kävivät kolme pitkää sotaa, ennen kuin he saivat samnilaisten vastarinnan murretuksi v. 290. Mutta silloin olikin koko Keski-Italia tämänpuoleisesta Galliasta Suur-Kreikkaan saakka Rooman hallussa.
□ Camillus. Porsennan ajoista alkaen roomalaiset lakkaamatta taistelivat etruskeja vastaan. Varsinkin Vēji-niminen etruskilaiskaupunki teki sitkeästi vastarintaa. Kymmenen vuotta roomalaiset turhaan piirittivät sitä. Vihdoin diktaattori Cami´llus kaivatti maanalaisen käytävän kaupungin muurin alitse. Sitä myöten sotamiehet tunkeutuivat Vejiin, valloittivat sen ja saivat suunnattoman saaliin. Kun Camillus voiton johdosta paisui sietämättömän ylpeäksi ja sitä paitsi otti omalle osalleen kohtuuttoman paljon saalista, roomalaiset suuttuivat häneen niin suuresti, että hänen oli lähteminen maanpakoon. Lähtiessään hän rukoili jumalia saattamaan Rooman niin suureen vaaraan, että kansan olisi pakko kutsua hänet takaisin.
Camilluksen toivomus toteutuikin ennen pitkää. Pohjois-Italiassa asuvat raa´at gallialaiset tekivät raivokkaan hyökkäyksen etelää kohti. Kun heiltä kysyttiin, millä oikeudella he tulivat vapaiden miesten maahan, he vastasivat ylpeästi: »Meillä on oikeus miekkamme kärjessä». Roomalaiset lähettivät sotajoukon heitä vastaan, mutta se voitettiin. Sitten viholliset ottivat itse Rooman kaupunginkin haltuunsa. Osa Rooman sotajoukkoa pelastui Capitōliumin linnaan keskelle Rooman kaupunkia, toinen osa pääsi pakenemaan kaupungista.