□ Cincinnatus. Suuren vaaran uhatessa senaatti toisinaan valitsi diktaattorin, jolla oli rajaton valta. Ei kukaan kuitenkaan saanut olla diktaattorina kauemmin kuin kuusi kuukautta.
Kun roomalaiset olivat sodassa aeqvejä [ēkvit] vastaan, oli vihollisen onnistunut saartaa koko Rooman armeija konsuleineen. Ainoa, joka tässä hädässä tuntui voivan pelastaa kaupungin, oli Cincinnā´tus-niminen jaloluontoinen patriisi, ja senaatti nimitti hänet diktaattoriksi. Kun airuet saapuivat ilmoittamaan Cincinnatukselle asiasta, oli hän parhaillaan kyntämässä peltoaan. Cincinnatus muutti kiireellisesti pukua ja lähti sitten Roomaan. Koottuaan siellä olevat sotamiehet hän marssi vielä samana yönä aeqvejä vastaan, antaen kunkin miehen kuljettaa mukanaan kaksitoista vallituspaalua. Perille päästyään roomalaiset loivat multavallin aeqvien aseman ympäri ja vahvistivat vallin paaluilla. Samalla he kohottivat sotahuudon, jonka johdosta aeqvien piirittämä sotajoukonosasto teki hyökkäyksen. Ennen pitkää aeqvit, joita ahdistettiin kahdelta puolen, huomasivat asemansa niin vaikeaksi, että heidän oli antautuminen. Voitetun sotajoukon Cincinnatus pakotti kulkemaan ikeen alta. Asetettiin kaksi keihästä pystyyn maahan ja kolmas sidottiin vaakasuoraan niiden väliin, joten muodostui matala portti. Siitä täytyi vihollisten kumartuneina kulkea yksitellen läpi. Ikeen alta kulkeminen oli suurin häpeä, mikä saattoi tulla sotajoukon osaksi.
Kuva 92. Senaatin airuet ilmoittamassa Cincinnatukselle, että hänet on nimitetty diktaattoriksi.
Lopetettuaan sodan näin nopeasti Cincinnatus 16 päivän kuluttua luopui diktaattorin vallasta ja palasi peltotöihinsä.
● Kahdentoista taulun lait (449). Kansantribuunit ryhtyivät kohta tarmokkaaseen työhön kansan tilan parantamiseksi. Roomassa ei ollut tähän saakka kirjoitettuja lakeja, minkä tähden praetorit, jotka tuomitsivat vanhan perinnäistavan mukaan, saattoivat menetellä mielivaltaisesti. Kansantribuunit saivat aikaan sen, että lakien kirjoittamista varten valittiin kymmenen patriisia, joita sanottiin dekemvireiksi. Kahdessa vuodessa he suorittivat työnsä. Lait kaiverrettiin kahteentoista vaskitauluun, jotka asetettiin Forumille kaikkien nähtäviksi (449). Näitä lakeja sanottiin kahdentoista taulun laeiksi. Uudet lait myönsivät plebeijeille monta oikeutta, joita heillä ei aikaisemmin ollut. Niinpä ei ketään enää saanut tehdä velkojen tähden orjaksi.
● Plebeijit saavuttavat täydellisen tasa-arvon. Lakien kirjoittamisen jälkeen kesti vielä pari sataa vuotta taisteluja säätyluokkien välillä. Vähä vähältä ylimysten oli tehtävä myönnytyksiä. Muun muassa poistettiin patriisien ja plebeijien välillä vallinnut aviokielto. Sen jälkeen plebeijit saivat oikeuden päästä konsuleiksi ja praetoreiksi sekä kaikkiin muihin valtion virkoihin. Hyvin suuresti plebeijien vaikutusvalta lisääntyi, kun tribuskokoukselle annettiin oikeus päättää koko kansaa koskevista asioista, sillä tässä kokouksessa äänestettiin pääluvun mukaan, joten plebeijeillä oli enemmistö. N. v. 280 e. Kr. plebeijit vihdoin olivat saavuttaneet melkein täydellisen tasa-arvon patriisien kanssa. Tämän jälkeen patriisit vielä säilyttivät yksinoikeutensa muutamiin pappisvirkoihin.
● Rooman virkamiehet. Säätyriitain aikana Rooman valtakunta oli alueeltaan ja väkiluvultaan kasvanut niin suureksi, etteivät konsulit ja praetorit enää ehtineet suorittaa kaikkia tehtäviä, vaan heidän rinnalleen valittiin joukko muitakin virkamiehiä. Seuraavat olivat enin arvossa pidetyt:
Censorien virka oli arvokkain ja siihen asetettiin vain entisiä konsuleja. Censorit valittiin joka viides vuosi. Heidän tehtävänään oli valvoa roomalaisten tapoja sekä jakaa kansalaiset kenturioihin ja nimittää senaattorit.
Konsulit toimivat hallituksen johtajina ja sotajoukon päällikköinä.