Sen jälkeen taistelut alkoivat uudelleen ja roomalaiset pääsivät lopulta voitolle.
Kuva 94. Väkirynnäkkö.
□ Roomalaisten sotataito. Samnilaissotien aikana roomalaisten sodankäyntitaito suuresti kehittyi. Kaikki Rooman kansalaiset, jotka olivat täyttäneet 17 vuotta, olivat asevelvollisia. Sotaretkiin he ottivat osaa 46:nteen ikävuoteen saakka, mutta senkin jälkeen he olivat velvollisia tarttumaan aseisiin kaupungin puolustukseksi. Vasta täytettyään 60 vuotta he olivat sotapalveluksesta täysin vapaat. — Roomalaisen sotajoukon muodosti aluksi yksi, sittemmin kaksi tai useampikin legioona, joissa oli noin 4,000 miestä kussakin. Legioona taas jakautui pienempiin osastoihin, joita sanottiin kenturioiksi. Taisteluun ryhdyttäessä legioonan sotamiehet asettuivat kolmeen peräkkäiseen rintamaan. Ensimmäisessä rintamassa oli kukoistavia sotakelpoisia nuorukaisia, toisessa varttuneita miehiä ja kolmannessa juurevia sotauroita, joita sanottiin veteraaneiksi. Jos ensimmäisen rintaman miehet voitettiin, he peräytyivät toiseen rintamaan. Kolmannen rintaman miehet sen sijaan lepäsivät yhä asemillaan kilpi olallaan ja peitsen kanta maata vasten. Vasta jos toinenkin rintamarivi voitettiin, tuli sotauroiden vuoro. Edellisten rivien jäännökset liittyivät heihin ja nyt aloitettiin taistelu kolmannen kerran. Mutta vaikka viimeinenkin rintama kärsi tappion, ei sotajoukko silti ollut täydellisesti menetetty. Roomalaiset rakensivat aina, ennen kuin antautuivat kahakkaan, vahvan leirin jollekin mäen kummulle, ja voitettuina he vetäytyivät leirinsä suojaan, josta jatkoivat vastarintaa.
Roomalaisen sotamiehen hyökkäysaseet olivat kolmatta metriä pitkä peitsi sekä lyhyt miekka. Puolustusaseina hänellä oli kypärä, nahkahaarniska, säärystimet ja suuri neliskulmainen kilpi. Jokaista legioonaa seurasi joukko kevytaseisia, joilla oli lingot, jouset tai kevyet heittokeihäät. Sitä paitsi siihen kuului pieni ratsuväenosasto.
Kuva 95. Sotamerkkejä.
Roomalaiset olivat erittäin taitavia piirittäjiä. Heillä oli samanlaisia piirityskoneita kuin muinaisilla assyrialaisilla: muurinsärkijöitä ja piiritystorneja. Lisäksi he valmistivat muitakin piiritysvehkeitä, kuten esim, voimakkaita heittokoneita, joilla viskattiin suuria kivilohkareita piiritettyyn kaupunkiin.
Sotakuri oli erinomaisen ankara. Pieninkin tottelemattomuus rangaistiin kuolemalla.
Eri sotaväenosastoilla oli omat merkkinsä, joita kannettiin pitkien tankojen päässä. Tavallisin merkki oli vanhempina aikoina kämmenen kuva, myöhemmin kotka.