Roomalaiset ymmärsivät kuitenkin, että sota oli ratkaistava merellä, jonka tähden he päättivät hankkia itselleen laivaston. Mutta he olivat suuressa pulassa, kun eivät tienneet, minkä näköisiä sotalaivat olivat ja miten ne oli rakennettava. Silloin eräs karthagolainen laiva haaksirikkoutui Italian rannikolle. Roomalaiset ottivat sen mallikseen, ja sen mukaan he rakensivat toista sataa alusta. Tottumattomia kun olivat liikkumaan merellä, he eivät kuitenkaan saaneet laivastollaan sanottavia aikaan. Silloin he keksivät sellaisen keinon, että kiinnittivät kuhunkin laivaan laskusillan. Saapuessaan vihollislaivaston luo he laskivat laskusillat alas, niin että niiden päässä olevat terävät raudat iskeytyivät vihollislaivaan. Kun alukset olivat kytketyt yhteen, roomalaiset riensivät kaksi rinnan laskusiltaa pitkin vihollisten laivaan. Siten taistelu muuttui maataistelun kaltaiseksi.
Näin varustetulla laivastolla roomalaiset saivat voiton karthagolaisista, uskalsipa konsuli Regulus lähteä Afrikkaankin vihollista ahdistamaan. Hän valloitti siellä monta kaupunkia ja saapui vihdoin Karthagon edustalle. Mutta silloinpa sotaonni kääntyi. Reguluksen joukot voitettiin, ja hän itse joutui karthagolaisten vangiksi.
Kun karthagolaisilla ei kuitenkaan sodan jatkuessa ollut pysyvää menestystä, he olivat halukkaat rauhaan ja lähettivät Reguluksen Roomaan neuvottelemaan rauhasta sekä vankien vaihtamisesta. Lähtiessään hän vannoi palaavansa, jos hänen ei onnistuisi saada asiaa toimeen. Roomaan tultuaan Regulus, tietäen hyvin, mikä kova rangaistus häntä odottaisi, jos hän tyhjin toimin palaisi Karthagoon, kehoitti innokkaasti kansalaisiaan jatkamaan sotaa. Senaatti hylkäsikin rauhantarjouksen, ja Regulus palasi kuulematta omaistensa rukouksia Karthagoon, jossa hänet kertoman mukaan kidutettiin kuoliaaksi.
Sodan päätyttyä roomalaiset saivat Sisilian, josta tuli Rooman ensimmäinen maakunta.
● Toinen puunilaissota (218–201). Muutamia vuosia ensimmäisen puunilaissodan jälkeen roomalaiset riistivät keskellä rauhaa Karthagolta Sardinian ja Korsikan, joista he tekivät toisen maakuntansa. Nämä tappiot eivät kuitenkaan sanottavasti heikentäneet Karthagoa, joka sen sijaan valtasi Pyreneitten niemimaan koko kaakkoisen osan. Täällä oli karthagolaisten päällikkönä taitava Hannibal, joka oli ottanut Rooman kukistamisen elämäntehtäväkseen. Kun Karthagon ahnaat kauppiaat eivät tahtoneet aloittaa sotaa, Hannibal hävitti erään Roomalle ystävällisen kaupungin Espanjassa, saaden täten roomalaiset julistamaan sodan. Näin alkoi toinen puunilaissota (218–201).
Kuva 99. Hannibal.
Roomalaiset aikoivat lähettää sotajoukon niin Afrikkaan kuin Espanjaan, mutta Hannibal sai tämän aikeen estetyksi itse rientämällä maitse Pyreneitten ja Alppien yli Italiaan, jonne hän saapui äkkiarvaamatta roomalaisten suureksi hämmästykseksi. Ne sotajoukot, jotka roomalaiset lähettivät häntä vastaan, hän voitti toisen toisensa jälkeen. Hätääntynyt senaatti nimitti diktaattorin, mutta tämänkään ei onnistunut voittaa Hannibalia.
□ Menetettyään Sisilian karthagolaiset etsivät korvausta Espanjasta. Sinne purjehti ylhäissukuinen Hamilkar, joka valloitti suuren osan tuota hopearikasta niemimaata. Hamilkarin lähtiessä Espanjaan hänen 9-vuotias poikansa Hannibal pyysi päästä isänsä mukaan sotaretkelle. Isä suostui poikansa pyyntöön, mutta vei hänet sitä ennen ylijumalan alttarin juurelle, jossa kehoitti häntä vannomaan, että hän ikuisesti vihaisi roomalaisia. Hannibal vannoi valan, jonka uskollisesti piti hamaan kuolemaansa saakka.
Isänsä ja lankonsa kuoltua Hannibal tuli Karthagon sotajoukkojen ylipäälliköksi. Hän oli silloin vasta 26 vuoden ikäinen, mutta kumminkin täysin tehtäväänsä kypsynyt. Vartaloltaan hän oli kookas ja ryhdikäs, hänellä oli terävä katse ja kauas kantava ääni. Ei mikään vaara voinut häntä pelottaa, ja hän oli karaistunut kestämään pakkasta ja hellettä, nälkää ja janoa. Yksinkertaiset elämäntavat ylläpitivät hänen kestävyyttään. Sivistyksessä hän oli parhaiden aikalaistensa tasalla, ja nerokkaasti hän osasi järjestää sekä sotaretket että valtioasiat. Sotamiehet rakastivat häntä kuin isää, ja päällikkönä hän etsii vertaistaan maailmanhistoriasta.