● Miten Italiaa hallittiin. Roomalaiset olivat pienenä vähemmistönä kukistettujen kansojen keskuudessa. Sen tähden vaadittiin heiltä taitoa, että he voisivat pitää koko Italian alamaisuudessa. Heidän mielilauseensa oli: »Hajoita ja hallitse!» (dī´vide et i´mperā). Muutamat kaupungit, jotka olivat auttaneet roomalaisia heidän sotaretkillään, saivat mielensä mukaan järjestää sisäiset asiansa, mutta toisia pidettiin kovassa sorronalaisuudessa. Näin he synnyttivät eripuraisuutta ja kateutta voitettujen kesken, ja siten he saivat estetyksi liittokuntien muodostumisen ja yhteiset kapinayritykset.
Mutta käyttivätpä roomalaiset muitakin keinoja valtansa ylläpitämiseksi. Pitkin valtakuntaa perustettiin sotilassiirtoloita eli kolonioita, joihin muutti asumaan Rooman kansalaisia. Ja valtakunnan eri osat yhdistettiin toisiinsa lujilla sotilasteillä, jotka olivat niin hyvästi rakennetut, että ne osittain vielä tänä päivänä ovat käytännössä. Ensimmäinen ja huomattavin sotilastie oli Appius Claudiuksen rakennuttama Vĭa Appia, joka johti Roomasta etelään. — Näillä toimenpiteillä roomalaiset saivat lamautetuksi kaiken vastarinnan. Vähä vähältä naapurikansat sulautuivat roomalaisiin, ja vihdoin puhuttiin latinan kieltä yli koko Italian.
PUUNILAISSODAT (264–146).
● Rooma ja Karthago. Tarentumin sodan jälkeen oli Välimeren ympärillä viisi suurvaltaa: Egypti, Syyria, Makedonia, Karthā´go ja Rooma. Viimeksimainittu ei kuitenkaan tyytynyt jakamaan valtaa muiden kanssa, vaan se tahtoi saada koko tunnetun maailman hallittavakseen. Sen tähden oli sota muiden suurvaltojen kanssa välttämätön.
Ensimmäiseksi sota puhkesi Karthagon ja Rooman välillä. Karthago oli Aleksandrian rinnalla maailman rikkain kaupunki. Siellä oli suuria tehtaita. Kauppiasten karavaanit kulkivat kauas Afrikan sisämaahan ja heidän laivansa liikkuivat Välimeren kaikissa osissa. Kaupunki oli hallitusmuodoltaan tasavalta. Palkkajoukoillaan se oli vallannut Pohjois-Afrikan rannikon koko länsipuoliskon, osan Sardiniaa ja Korsikaa sekä läntisen Sisilian. Kun Roomakin tahtoi saada jalansijaa Sisiliassa, lännen molemmat suurvallat joutuivat ilmitaisteluun.
● Ensimmäinen puunilaissota (264–241). Roomalaiset sanoivat Karthagon asukkaita puunilaisiksi, ja sen tähden Karthagoa vastaan käytyjä sotia sanotaan puunilaissodiksi. Ensimmäinen näistä kesti yli 20 vuotta (264–241). Roomalaiset olivat tähän saakka taistelleet vain maajoukoilla, mutta nyt heidän täytyi hankkia laivasto. Suurin ponnistuksin he saivatkin sen rakennetuksi, voittivat Karthagon Mylaen [my̆´lē] taistelussa ja pakottivat sen rauhanteossa luovuttamaan Sisilian saaren, josta tehtiin Rooman ensimmäinen maakunta eli provinssi.
□ Kun Italia oli valloitettu, roomalaiset rupesivat levittämään valtaansa Sisiliaan. Siellä he joutuivat taisteluun karthagolaisten eli puunilaisten kanssa. Niin alkoivat vuonna 264 e. Kr. puunilaissodat.
Karthagolaisilla oli suuria viisikantisia kolmensadan miehen soudettavia laivoja. Sen tähden he sanoivatkin ylpeästi: »Roomalaiset eivät uskalla pestä käsiään meressä pyytämättä meiltä lupaa.» Mutta maasotajoukon laita oli toinen. Siinä oli monenlaista väkeä; afrikkalaiset ratsastivat pienillä virkuilla hevosilla, joille he levittivät satulaksi leijonan taljan; gallialaiset heiluttivat suuria kahdella kädellä hoidettavia miekkojaan; saarien asukkaat viskasivat lyijykuulia lingoillaan. Mutta kaikki nämä joukot olivat pestattuja; karthagolaiset itse toimivat vain päällikköinä. Sen tähden maajoukko oli heikko verrattuna Rooman sotajoukkoon.
Kuva 98. Roomalaisen kaksisoutuisen sotalaivan keula.