Vaali tapahtui Capitolinuksella Juppiterin temppelin edustalla. Samaan aikaan senaatti piti kokousta eräässä viereisessä temppelissä. Siellä lausuttiin kiivaita sanoja Tiberiusta vastaan, väittivätpä jotkut hänen pyrkivän kansan avulla yksinvaltaan. Konsulia kehoitettiin käyttämään väkivaltaa, jos hänet valittaisiin tribuuniksi. Siitä konsuli kuitenkin kieltäytyi. Silloin saapuvilla ollut ylimmäinen pappi nousi ja lausui vimmastuneena: »Kun valtion korkein virkamies pettää valtion, niin seuratkoot minua ne, jotka tahtovat pitää lait voimassa!» Näin sanoen hän ryntäsi ylimyskunnan etunenässä kansankokoukseen. Syntyi mellakka, jossa Tiberius ynnä 300 hänen puoluelaistaan sai surmansa. Illalla Gajus Gracchus pyysi saada haudata veljensä, mutta ylimykset eivät siihen suostuneet. He laahauttivat ruumiita pitkin katuja ja viskasivat ne sitten kuin mitkäkin pahantekijäin ruumiit Tiberiin. — Peltolain toimeenpanoa jatkettiin kumminkin jonkin aikaa. On laskettu, että lähes 100,000 kansalaista sai tällä tavoin maapalstan.
Kymmenen vuotta Tiberius Gracchuksen kuoleman jälkeen hänen veljensä Gajus tuli kansantribuuniksi. Gajuksen intohimoinen mieli paloi halusta kostaa ylimyksille hänen veljensä kuoleman sekä jatkaa hänen aloittamaansa uudistusta. Tulisella kaunopuheisuudella hän lumosi kuulijansa, saipa hän toisinaan vastustajansakin vuodattamaan kyyneliä.
Gajus pani päämääräkseen senaatin vallan kukistamisen. Siihen tarvittavan kansan suosion ja kannatuksen hän hankki alhaisolle edullisilla lakiehdotuksillaan. Tiberiuksen peltolaki hyväksyttiin uudelleen voimaan pantavaksi, köyhille kansalaisille päätettiin valtion välityksellä hankkia viljaa tavallista huokeampaan hintaan ja sekä Italiaan että maakuntiin oli perustettava siirtokuntia köyhälistöä varten. Nämä päätökset tehtiin kuulematta senaattia, jonka arvo täten näytti menneen. Gajus valittiin toiseksikin vuodeksi tribuuniksi, ja hän hallitsi Roomaa itsevaltiaan tavoin.
Mutta pian hän sai kokea kansansuosion häälyväisyyttä. Kun hän ehdotti, että liittolaisille Italiassa annettaisiin kansalaisoikeudet, koska hän piti sitä kohtuullisena ja koska siten saisi lisää kannattajia, niin kansa kylmeni hänelle. Se oli haluton jakamaan kansalaisoikeuden tuottamia etuja muiden kanssa. Senaatti osasi ovelasti käyttää hyväkseen Gajuksen huonontunutta asemaa. Se teki kansankokouksessa alhaisolle paljon edullisempia esityksiä kuin Gracchus. Kun tämä ehdotti kahden siirtokunnan perustamista, ylimykset ehdottivat kahdentoista. Ajattelematon rahvas antoi pettää itseänsä eikä valinnut Gracchusta enää kolmatta kertaa tribuuniksi.
Voitonvarmana senaatti aikoi ryhtyä peruuttamaan Gracchuksen toimenpiteitä. Tästä tiedon saatuaan Gracchuksen puoluelaiset päättivät tehdä aseellista vastarintaa. Silloin senaatti julisti sotatilan ja antoi konsuleille toimeksi pitää huolta, ettei valtio kärsisi vahinkoa. Näin saamansa vallan suojassa toinen konsuli, joka oli Gracchuksen kiivas vastustaja, ryntäsi aseistettuine joukkoineen sille kukkulalle, jonne Gracchus puoluelaisineen oli asettunut. Syntyneessä metelissä konsulin joukot pääsivät voitolle, ja Gracchus kiiruhti pakoon Tiber-joen poikki. Joka talosta hänelle huudettiin: »Joudu, joudu!», mutta kukaan ei tuonut hänelle hevosta eikä auttanut häntä. Hän pääsi viimein kostonjumalattarelle pyhitettyyn lehtoon. Sinne hän pysähtyi, ja siellä uskollinen orja pisti hänet miekalla kuoliaaksi, tappaen itsensä herransa ruumiin viereen. Yli 3000 kansalaista sai samalla surmansa, ja heidän omaisuutensa otettiin valtiolle. Corneliaa kiellettiin pitämästä surupukua. Hän vetäytyi erilleen ja eli maakartanossaan tiedemiesten seurassa.
Monta vuotta myöhemmin kansa, huomattuaan Gracchusten jalot tarkoitukset, pystytti heille kuvapatsaita. Corneliallekin pystytettiin muistopatsas, johon kirjotettiin: »Cornelia, Gracchusten äiti.»
TASAVALLAN RAPPEUTUMINEN.
● Marius. Gajus Gracchuksen kuoltua peltolait joutuivat pian unhoon ja jo jaetut maat siirtyivät takaisin optimaateille. Nämä tunsivat asemansa nyt turvatuksi eivätkä sen tähden paljoa välittäneet valtion asioista, kunhan vain saivat rauhassa imeä rikkauksia maakunnista ja elää veltostuttavassa ylellisyydessä. Sotajoukon optimaatit päästivät vallan rappeutumaan. Sotamiehet tekivät mitä tahtoivat, ja vanha roomalainen urhoollisuus alkoi kadota.
Kuva 107. Marius.