Onnettomuudeksi Rooma sattui näihin aikoihin saamaan kaksi vaarallista vihollista yhtaikaa. Etelässä Numĭ´dian kuningas Jugu´rtha aloitti sodan, ja pohjoisessa kaksi germaanista kansaa kimbrit ja teutonit hävittäen hyökkäsivät Rooman alueelle. Rooma oli voimaton näitä vihollisia vastaan. Numidiaan lähetetyt sotajoukot ottivat Jugurthalta lahjuksia ja pysyivät toimettomina. Kimbrejä ja teutoneja vastaan rientävät legioonat voitettiin. — Tässä pulassa esiintyi Rooman pelastajana alhaissäätyinen Gajus Mărius. Hän tuli Jugurthaa vastaan lähetetyn sotajoukon johtajaksi. Nyt Jugurtha voitettiin; hän joutui roomalaisten vangiksi ja kärsi vaikean nälkäkuoleman. Kun Jugurthan sota oli päättynyt v. 105 e. Kr., Marius riensi germaaneja vastaan ja sai vihdoin heidätkin kukistetuiksi v. 101 e. Kr.
Kimbriläissodan jälkeen kansa toivoi, että Marius ryhtyisi Gracchusten tavoin parantamaan köyhän kansan tilaa. Marius ei kuitenkaan ymmärtänyt tällaisia asioita, ja sen tähden se maine, jonka hän sodillaan oli saanut, piankin hälveni.
Eipä hän enää taistelutanterellakaan esiintynyt yhtä voittoisana kuin aikaisemmin. Niinpä hän esim, ei saanut kukistetuksi liittolaisia, jotka turhaan vaadittuaan kansalaisoikeuksia vihdoin ryhtyivät julkikapinaan. Roomalaisten täytyi lopuksi taipua siihen, että kaikille Italian kansoille suotiin kansalaisoikeudet (v. 89 e. Kr.). Tämän jälkeen entiset liittolaiset nopeasti latinalaistuivat.
● Sulla. Edellä mainituissa sodissa oli Mariuksen alipäällikkönä Sulla-niminen optimaatti. Kun Mariuksen arvo alkoi aleta, Sulla ymmärsi kiinnittää kaikkien huomion itseensä. Vihdoin hän sai Mariuksen täydellisesti syrjäytetyksi. Kun näet oli lähetettävä sotajoukko kukistamaan Pontoksen kuningasta Mitradă´tēsta, joka oli aloittanut vaarallisen sodan Roomaa vastaan, Sulla sai aikaan sen, ettei retken johtajaksi määrättykään Mariusta, vaan ylipäällikkyys uskottiin hänelle itselleen. — Sullan ollessa Aasiassa taistelemassa Mitradatesta vastaan Marius kuitenkin anasti vallan Roomassa. Näin alkoi ensimmäinen kansalaissota (88–82).
Sulla päätti onnellisesti sodan Mitradatesta vastaan. Tämä suostui rauhaan v. 84 e. Kr., ja niin Sulla pääsi palaamaan Roomaan. Marius oli tosin jo kuollut Sullan saapuessa, mutta kansanpuolueen muut päälliköt voitettiin, ja Sulla julistettiin diktaattoriksi.
Kuva 108. Sulla.
Päästyään valtaan Sulla päätti ikipäiviksi masentaa kansanpuolueen. Sen tähden hän pani toimeen prōskription, s. o. laati murhaluettelon niistä henkilöistä, joiden hän pelkäsi voivan ajaa kansanpuolueen asiaa. Luetteloon merkityn sai kuka tahansa murhata; määrättiinpä palkkiokin tällaisen henkilön tappamisesta. Hänen omaisuutensa otettiin takavarikkoon ja myytiin julkisella huutokaupalla. Useat Sullan puoluelaisista rikastuivat ostamalla polkuhintaan luetteloon merkittyjen maatiloja. Lujittaakseen ylimyspuolueen asemaa Sulla supisti kansantribuunien veto-oikeutta ja lisäsi senaatin valtaa. Nyt oli optimaattien valta-asema hänen mielestään turvattu; sen tähden hän erosi diktaattorin toimesta ja vetäytyi huvilaansa, jossa kuoli jo seuraavana vuonna eroamisensa jälkeen (78 eKr.).
□ Marius ja Sulla. Gracchusten kuoltua Marius ja Sulla olivat jonkin aikaa Rooman tunnetuimmat miehet. He olivat kunnianhimoisia ja kyvykkäitä, mutta heiltä puuttui Gracchusten jalot tarkoitusperät.
Marius oli talonpojan poika. Hän ei osannut kreikkaa eikä muutoinkaan saanut sitä sivistystä, joka näihin aikoihin oli Rooman ylimysten keskuudessa tavallinen. Mutta hän oli palvellessaan yksinkertaisena sotamiehenä saavuttanut mainetta urhoollisuudellaan ja sotataidollaan. Sen tähden hän nopeasti kohosi arvosta toiseen. Huolimatta siitä, että hän oli nousukas, kansa valitsi hänet lopulta konsuliksi.