— On toki!
Kaikki, minkä Pekka kuuli ja näki, lujitti hänen rakkauttaan. Olipa sentään suuri, hyvin suuri onni, että he kaksi niin helposti ymmärsivät toisiaan.
— Oletko Paavo Tuunaista nähnyt? kysyi Pekka taas.
— Olen! vastasi Aini hieman naurahtaen.
— Miksi naurat?
— Ilman vain.
— Etkö voi sanoa syytä? Aini katsahti pöydän yli kumppaniinsa ja kohotti oikean käden etusormensa kuin nuhdellakseen.
— Oletkohan mustasukkainen! hän sanoi. Pekalla oli punastumisen taito vielä tallella.
— En, en minä enää, vastasi hän häpeissään.
— Vai et enää. No hyvä! Minä tapasin Paavon viikko sitten osakunnan kekkereissä. Hän tuli minua viemään tanssiin ja oli — humalassa.