— Oletko sinä, Laura, minulle vielä vihainen? kysyi Särkkä vaimoltaan kerran päivällispöydässä.
Laura ei vastannut.
— Heitä nyt jo vihasi, pyyteli Särkkä. — Eiköhän meissä ollut syytä kummassakin?
— Sinulla ei ole oikeutta, virkkoi Laura silmät säihkyvinä, — panna esteitä minun toiminnalleni, kun se on yhtä hyvää ja hyödyllistä kuin omasikin. Sen ovat sanoneet minulle muutkin!
— No mutta, Laura hyvä, oletko sinä jo muihinkin vedonnut tässä asiassa, joka minun ymmärrykseni mukaan koskee yksinomaan meitä kahta?
— Se on minun asiani! vastasi Laura.
— Laura, varsinkin tästä kysymyksestä haluaisin kanssasi keskustella.
— Minulla ei ole aikaa nyt, virkkoi Laura tylysti.
— Miksi ei ole? Aiotko tänäkin iltana mennä johonkin.
— Aion!