— Etkö tulisi käymään luonani? kysyi lehtori. — Minulla olisi yhtä ja toista juttelemista.
— Voisinpahan ehkä tulla, vastasi Paavo väkinäisesti.
Särkkä tarjosi vieraalleen päivällisen, joka tälle näyttikin maistuvan erinomaisesti. Paavon vilkuilevasta käytöksestä kyllä saattoi päättää, ettei hän ainakaan alussa ollut hyvillään tästä kohtauksesta muutoin kuin ehkä päivällisen tähden. Särkkä kertoi sitten Paavolle, että hänellä olisi nyt tavattoman kiireellisiä kirjoitustöitä, joten hän välttämättömästi muutamiksi päiviksi — ehkä kauemmaksikin, jos Paavolla olisi aikaa — tarvitsisi hänen apuaan. Paavo lupautui. Jo samana iltana työt aloitettiin ja jatkettiin niitä illalliseen saakka. Kun Paavon piti poistua — hän ei muka voinut jäädä lehtorin luokse ainakaan täksi yöksi — antoi lehtori hänelle viitosen.
— Vai tarvitsisitko enemmän ehkä? kysyi lehtori.
— Ei, en minä nyt.
— Mihin aikaan voit tulla aamulla, joko ennen kahdeksaa?
— Voin kyllä.
Siten jatkui työtä toukokuun viimeiset päivät. Joka ilta sai Paavo viitosensa etukäteen. Hän oli hyvillään toiselta puolen, että saattoi nyt edes iltahetken, istua kapakassa omalla kustannuksellaan. Kotoaan hän ei enää saanut, velkojenkin hoito oli jo niin ja näin. Luvuista ei tullut mitään, sillä "karhut" alkoivat pitää tarkkaa huolta siitä, ettei hänelle jäänyt rahtustakaan rauhoitettua aikaa. Ainaisessa pienessä humalassa ollen sellaista olotilaa sentään saattoi sietää, ja kun sai hyvän "plenskan", niin ilokin tuntui ilolta.
Jo yhteistöiden ensi päivinä lehtori ryhtyi tiedustelemaan, mille kannalle Paavo asettuisi maallemuuttoon nähden. Epävarmalta näytti. Mutta lehtori kuvaili maaelämää niin kirkkailla väreillä, että Paavo alkoi tuntea vähitellen jonkinlaista mieltymystä siihen. Ja vihdoin hän lupautui.
Muuttopäivä läheni. Se ei ollut, kuten edellisinä vuosina, kesäkuun ensimmäinen, vaan oli siirtynyt viidenteen. Laura-rouvalla oli paljon hommaa, kaupungilla hän liikkui päivät päästään, tilasi pukuja ja kävi niitä koettamassa. Särkkä odotti kärsivällisesti, vaikka Pilke niin usein pilkistelihe houkuttelevana hänen sielunsa silmissä.