— Olen siitä syvästi kiitollinen, lausui lehtori tarttuen hänen käteensä ja suudellen sitä. Se jäikin ainoaksi ystävyyden merkiksi heidän välillään.
* * * * *
Seuraavien vuosien kuluessa kouluaikoina nähtiin usein kumaraselkäisen, vanhentuneen miehen kävelevän Kaisaniemessä tai Kaivopuistossa. Oikeassa kädessään hän talutti pientä poikasta ja vasemmassa vähän suurempaa tyttöstä, jotka vuosi vuodelta kehittyivät ja varttuivat. Näiden kolmen kesken oli aina vilkas keskustelu käynnissä; ystävälliset, herttaiset sanat sattuivat ohikulkijainkin korviin. Siinä kulkivat Särkkä ja hänen rakkaat pienoisensa.