— Ei ole enää, ei enää, hokivat lapset. Palvelijatar kertoi rouvan tuoneen lapset ja kirjeen kolme päivää sitten. Hänellä oli ollut eräs tuntematon naishenkilö mukanaan, jonka hän olisi jättänyt lapsia hoitamaan, ellei hän, palvelijatar, olisi vielä ollut kaupungissa. Mitään sen enempää virkkamatta oli rouva poistunut. Kadulla häntä oli odotellut eräs herrasmies.
Sen jälkeen ei Särkän kotona Laura-rouvasta puhuttu. Kun lapset joskus kyselivät äitiään, vastasi Särkkä kuin ohimennen, että hän oli kuollut, alkaen leikkiä lasten kanssa, jotta nämä unohtaisivat koko asian.
Lehtori vuokrasi pois Bulevardin varrella olevan loistoasuntonsa ja myi sen huonekalut, paitsi soittokonetta, jonka hän halusi pitää lapsiaan varten, ja oman huoneensa vanhaa sisustusta. Hän sai kovien ponnistusten jälkeen entisen asuntonsa samassa talossa kuin rehtori Malmikin asui. Lapsille hän sääsi entisen makuuhuoneen, kokosi ylisiltä juurikkohuonekalut saliinsa ja itse siirtyi vanhaan rakkaaseen keittiönvieruskamariinsa. Siinä olivat jälleen hänen penkkinsä ja pöytänsä entisessä järjestyksessä. Neljänteen huoneeseen hän kutsui asukkaiksi Paavo Tuunaisen ja Pekka Kontion. Hänen ympärillään oli — niin hän mietti — valioystäväpiiri.
Rehtorska Malmi kävi usein lehtoria auttamassa näissä järjestämishommissa. Kerran hän valitellen virkkoi:
— Olen pahoillani kaiken onnettomuuden tähden, mitä olette saanut kärsiä, varsinkin siitä syystä, että minä häntä niin teille suosittelin.
— Rouva rehtorska, te olette suotta pahoillanne. En itsekään sitä enää ole. Nähkääs, minä olen saanut lisää kokemusta — ja sitä me tarvitsemme — ja sitten minulla on nyt kaksi olentoa, joita saan kenenkään estelemättä rakastaa ja holhota, puheli Särkkä.
— Minua vei harhaan se, jatkoi rehtorska, että minä tosiaankin uskoin Lauran soveltuvan teille. Oi, kuinka tyytyväinen minä olisin ollut hänen sijassaan, huokasi rouva Malmi, sanojansa peruuttamatta.
Särkkä katsahti hänen suuriin tummiin silmiinsä, jotka loistivat ihailusta.
— Meitä ei ole sallittu toisillemme.
— Mutta minulla on nyt tehtävää teidänkin kodissanne. Tahdon avustaa teitä lastenne hoidossa, virkkoi rouva Malmi.