— Hyvä on, siinä tapauksessa tulemme mielellämme, vastasi rehtorska hymyillen.
— Pitäkääkin sananne, ei se ole leikin asia, huomautti Särkkä.
— Kyllä minä pakotan Kaarlon tulemaan, eikä siinä silloin auta hänen jukistelemisensa.
Särkkä pujahti keittiön läpi rappukäytävään ja kohosi rakennuksen viidenteen kerrokseen.
III.
Pitkän lahdelman perukassa huojui pitkävartinen koivikko vienon kesätuulen puhallellessa. Lehvikko näytti häikäisevän viheriältä auringon autereisessa valossa. Koivikon reunassa rannan puolella oli punaiseksi maalattu pirtti pienen peltopalstan keskellä; rehevä laiho peitti pellon kokonaan, ja siellä täällä näkyi puu- ja pensasistutuksia. Tuvan takana aitauksen ulkopuolella oli kaivo ja sauna, jonka editse johti suora polku parin sadan metrin päässä kulkevalle maantielle. Koivunrunkojen välitse näkyi saunalle punapatsainen, valkoiseksi maalattu portti, jonka takana tuuli tuprutteli maantien keltaista pölyä. Rattaiden tärinää sieltä silloin tällöin kuului tai vilahteli yksinäisen kulkijan valkoinen huivi.
Sellaisessa paikassa oli lehtori Särkän kesäasunto, Pilke. Mistä se oli nimensä saanut, sitä ei Särkkäkään tiennyt, sillä sitä nimeä oli paikka kantanut jo ennen kuin siellä oli mitään rakennuksiakaan. Kun nimestä joskus tuli kysymys, selitti lehtori sen olevan sangen sopivan, sillä "mukavahan tästä koivujen välistä on maailmaa pilkistellä", tai "onhan tämä sellainen pikku pilke koko mahtavasta maailmasta".
Särkkä oli ahkerassa touhussa. Hänen täytyi tarkastella, paljonko puuntaimet olivat kevään kuluessa kehittyneet ja oliko marjapensaista hyvää satoa toivottavissa. Kaikki näytti rehevältä ja hauskalta.
Toisena päivänä kotiintulonsa jälkeen hän ryhtyi saunaa lämmittämään. Ensimmäisen puupanoksen aikana hän hommasi vedet ja vastat, sutit ja saippuat, oljet ja pyyhkeet saunaan. Lisättyään puita tulipesään hän varusti uuninsuun niin, ettei siitä mitenkään voinut tuli päästä tuhojansa tekemään, ja sitten hän lähti tavanmukaiselle retkelleen, jonka oli tehnyt kaikkina saunailtoina viitenä kesänä, minkä ajan hänellä Pilke kesäasuntona oli ollut.
Pilkkeen maa oli lohkaistu Särkän kotitalosta, joka sijaitsi parin kilometrin päässä maantien varrella. Tilaan kuului useita torppia, joista Pilkettä lähin oli saman lahden rannalla parin kolmen kivenheiton päässä, vaikka sankka koivikko esti sen näkymästä. Tänne naapuritorpalle kulki Särkkä saunailtoinaan. Siellä oli vesimylly, ja myllyn vieressä tuvassa asui perheineen nuori mylläri, joka niukoista varoistaan huolimatta piti huolta isästään, vanhasta mylläristä. Ukko oli jo kahdeksannella kymmenellä. Tämä vanhus, Mylläri-Matti, oli Särkän vakituinen saunatoveri.