— Mutta oliko tarkastaja kuuro? kysyi Malmi.
— Sitä meidän ei tarvinnut arvostella, vastasi Särkkä.
— Saitteko "voileipiä" hyvästä taidostanne? kysyi venäjänkielen opettaja.
— Paras "voileipä" meille oli tunnin loppuminen, vastasi Särkkä.
— Mutta jos minä vielä palaan tuohon äskenmainittuun oppilauselmaan naisten etevämmyydestä opettajina, niin lieneehän toki väittäjä selostanut senkin, minkä perusteella hän sanottuun päätelmään tuli? tiedusteli matemaatikko.
— Tietysti kokemuksensa perusteella!
Sehän se opettajan paras valtti on aina ollut, vastasi rehtori Malmi.
— Ja kokemuskin voi siihen helposti johtaa, lisäsi Särkkä. — Naisopettajat esiintyvät tarkastustunneilla todellakin mallikelpoisesti. Silloin heistä tuo usein valitettu hermostuneisuus eli äkäpäisyys on kaukana, ja silloin kaivetaan tietovarastosta kaikki järjestelmälliset opetusmenetelmät ja käytetään niitä luokalla. Mutta toisin on meidän miesten laita: me käytämme omia menetelmiämme tarkastustunneillakin. Ja kukapa niitä ymmärtää ja niistä yht'äkkiä selvän saa. "Hän on huono opettaja", ajattelee herra tarkastaja, "hänellä ei ole mitään metoodia".
— Sellaiselle tarkastajalle minä tahtoisin antaa hyvän neuvon, puhui venäjänkielen opettaja niskaansa hetkautellen ja koukistellen nyrkkiin pusertuneita käsiään, ja — se olisi se, että kehoittaisin häntä menemään jonkun koulun käytäviin kaikessa salaisuudessa ja seisoskelemaan siellä ovien takana.
— Älä hitolla opeta häntä "tirkistelijäksi", tokaisi matemaatikko.