— Siinä sen nyt kuulette, te itseviisaat kaljupäät herrat! huudahti
Laura.
— Uusi oppi on syntynyt maailmaan, ilakoi venäjänkielen opettaja. —
Mutta olisi hupaista tietää myöskin, ken tämän uuden opin isä on.
— En minäkään nimeä muista, mutta joku nuori "petakookien" päällikkö se taitaa olla, virkkoi Malmi.
— Ahaa, ei varmaankaan ole ollut naimisissa? Hänen lemmittynsä mahtaa olla erinomainen opettaja, kunnes he joutuvat naimisiin, säesti venäjänkielen opettaja.
— Älkää te puhuko mitään, veljet, huomautti Särkkä, hän on ihan oikeassa — tavallaan. Tosissaan mies on sanansa singautellut. Ruvetkaapahan vain tarkastajiksi, niin saatte nähdä, että ainakin ensi aluksi on vakaumuksenne sellainen.
— Ja minkä perusteella?
— No, esimerkiksi vaikka sen perusteella, että tarkastustunneilla naisten oppilaat aina osaavat paremmin kuin miesten, vastasi Särkkä.
— Sepä ihmeellistä!
— Niin onkin. Kun minä olin koulussa — muisteli Särkkä edelleen oli meillä alaluokilla venäjänkielen opettajana nainen. "Musteriksi" häntä sanottiin. Kun tarkastaja saapui luokkaan, kysyi "Musteri" sillä tavalla, että oli mahdoton vastata väärin — senkin ylevän taidon näkyvät opettajattaret oppivan, kun on vain suurta harrastusta. Ja mikä oli ihmeellisempää, kun tarkastaja itse ryhtyi kyselemään, osasimme me sittenkin. Ensimmäiseen kysymykseen hän tosin tuskin ainoaltakaan sai oikeata vastausta, mutta sitten seuraaviin jokseenkin kaikilta. "Musteri" osasi itse — ja hän kuiskasi meille.
Syntyi naurunrähäkkä.