— Oo, sillä pojallapa on nyt jo ääntä, tenori tulee ja kova! virkkoi
Malmi mennen pojan luokse.
Ja syntyipä siellä ilo, kun havaittiin pojan harvinainen "maalaissänky".
— Se on Mylläri-Matti vainajan lahjoittama ja siinä sopii pojan nukkua, kehui Särkkä hyvillään.
Mutta hänen vaimonsa ei ottanut osaa tähän iloon, sillä häntä hävetti moinen makuupaikka "sivistyneiden ihmisten lapselle".
Vierasten lähdettyä jäi kotiväki yksin, ympäristö kävi hiljaiseksi, ja ajatukset alkoivat hakea työaihetta itselleen. Lehtori jatkoi vihkojen korjausta, ja Laura ryhtyi kylvettämään pikku Samulia.
Särkät asuivat Helsingissä yhä entisessä huoneistossaan. Lehtorin työhuoneeksi oli muodostettu keittiö, jonka hän oli vuokrannut naimisiin mennessään. Entinen työhuone oli luovutettu lastenkamariksi. Ruokailuhuoneena käytettiin salia.
Usein oli Laura-rouva, varsinkin viime aikoina, ollut tyytymätön tähän asuntoon, etenkin sen puolesta, ettei ollut erityisiä pääportaita, vaan täytyi aina kulkea "likaisten keittiörappujen" kautta.
— Häpeähän tämä on sivistyneille ihmisille! oli hän usein huomauttanut.
— Mutta tämä asunto on minusta niin tuttu ja mukava, oli taas lehtori puolustautunut. — Minä halkean ikävästä, jos minun täytyy täältä muuttaa.
Ja ennen Laurasta niin hauska ja omituisilla juurikkohuonekaluilla sisustettu salikin näytti hänestä nyt kaikkea muuta kuin "sivistyneeltä". Moni esine olikin jo saanut sijansa yliskomerossa ja jättänyt paikkansa uusille kiilloitetuille kaluille, joten Laura-rouvan "erämaan raivaaminen" oli hyvällä tolalla. Ainoastaan lehtorin oma "nurkka" oli muuttumatta entisellään, siihen Laura ei ollut kajonnut.