Pekka tilasi itselleen huoneen ja jätti tavaransa sinne. Sitten he menivät kahvilaan saamaan virvokkeita. Aini kertoi lopettavansa sairaanhoitokurssinsa seuraavalla viikolla ja menevänsä kotiinsa kesäksi hoitamaan taloutta, sillä äiti ja isä matkustavat vesiparantolaan ainakin puoleksitoista kuukaudeksi. Hän ilmoitti talven kuluessa käyneensä myöskin keitto- ja kirjanpitokurssit.
— Entäs tanssikurssi? kysäisi Pekka.
— Hyh. Minä osaan tarpeekseni tanssia ilman kurssiakin, vastasi Aini.
— Niinpä niin, virkkoi Pekka, sinä olet opetellut siis ainoastaan hyvää ja hyödyllistä.
Pekka puolestaan kertoi maanviljelyshommistaan ja tulevaisuudentuumistaan. Hänellä oli aikomus ryhtyä rakentamaan taloa uuteen kuntoon, mutta hän tahtoi tehdä sen niin vähitellen, ettei se estäisi muita töitä eikä kysyisi yhdellä kertaa suuria kustannuksia. Viljelyskelpoista maata oli hänen kotitalossaan yllin kyllin, kunhan hän vain oppi oikealla tavalla niitä viljelyskuntoon perkaamaan.
— Onko sinusta maanviljelys hauskaa? kysyi Aini.
— On, on hyvin hauskaa, vastasi Pekka. Hetkisen mietittyään hän kysyi kuin epäillen: — Sinä kai pidät enemmän kaupunkielämästä?
— En sitten vähääkään. Kyllä minä en enää tännekään tule, jos vaan muualla saan olla, vastasi Aini.
Pekka veti taskustaan tukun papereita ja ryhtyi jälleen juttelemaan rakennushommistaan.
— Kuulepas, Aini, virkkoi hän, sinä kun olet käynyt "soppakoulunkin", sanopas, millaisen keittiön sinä haluaisit?