— Onhan poikasi jo puolen vuoden vanha, hänellä on hyvä hoitaja, joten kylläkin muutamaksi tunniksi voit kodin jättää.
— Kyllä se tuntuu hiukan uskalletulta.
— Ota paras hevonen, se vie sinut kahdessa tunnissa perille ja samassa ajassa tuo takaisin. Perillä pari kolme tuntia, siis yhteensä noin kuusi seitsemän tuntia. Aamulla yhdeksän tienoissa lähdet, iltapäivällä kolmen neljän aikaan ole kotona.
Ester neuvotteli lapsenhoitajattaren kanssa.
— Eihän Tepolla mikä hätä ole, kun se jo tuttiakin syö, lohdutteli hoitajatar.
Ja niin päätti Ester suostua Arnoldin pyyntöön. Hän lähti seuraavana aamuna kello yhdeksän. Hänellä oli Arnoldin oma tulinen orhi edessään — ja se kyllä pian kaupungin välin taivalti.
Pakkanen paukkui nurkissa, talvinen aamupäivä oli kirkkaimmillaan. Arnold tarkasti lämpömittaria, se osotti 36 alle nollan. Hän hymyili tämän huomion tehdessään. Sitte hän lähetti oman hoitajattarensa pyykin pesuun sanoen iltasilla varmasti tarvitsevansa muutamia villavaatteita. Oli siis kiire pesulla ja kuivauksella. Kyökkipiika sai myöskin jonkun tärkeän tehtävän.
Valkaman kartanon koko päärakennuksessa oli ainoastaan Arnold, pikku Teppo ja tämän hoitajatar. Arnold kulki huoneessaan vaivaloisesti sauvaansa nojaten. Hän näytti miettivältä. Viimein hän avasi piironkinsa alimman laatikon, kaivoi sieltä esille pari villavaate kappaletta, pani ne kainaloonsa ja alkoi linkuttaa keittiöön.
Siellä ei ollut ketään. Hän meni Esterin kamariin. Siellä istui hoitajatar Tepon vuoteen vieressä.
— Miten pienokainen jaksaa? kysyi Arnold huolettomasti.