Kreutzwald asettaa tämän kanssa yhteyteen ne loihtusanat jalkansa nyrjähdyttäneen hevosen yli, jotka Grimm kertoo tuosta mainiosta Merseburgin käsikirjoituksesta, ja jonka Grimm luulee olevan syntyjään 10:nestä vuosisadasta. Alkuperäiset pakanalliset jumalat ovat siinä vielä jälillä, niinkuin ruotsalaisessakin toisinnossa, norjalaisessa ja skottlannilaisessa niiden sijaan sitä vastoin on asetettu kristittyin Jumala. Tähän minä ne panen toisen toisensa jälkeen. Toiset sanat Merseburgin käsikirjoituksessa kuuluvat näin:
Phol ende Wodan vuorun zi holza, do wait demo Balderes volon sin vuoz birenkit; do biguolen Sinthgunt, Sunna era suister, do biguolen Frua, Folla era suister, do biguolen Wodan, so he wola conda, Sose benrenki, sose bluotrenki Sose lidirenki,… ben zi bena, bluot zi bluoda, lid zi giliden, sose gelimida sin.
Wodan on parantanut Balderin sälön lausumalla (bigalen); tämän laulun lausuminen nyt parantaa toisia; ja mitä muut eivät mahda, sen mahtaa Wodan. Lyhyemmältä lauletaan vielä moniaissa Ruotsin maakunnissa, flåg-nimistä hevostautia paranneltaessa:
Oden står på berget, han spörjer efter sin fole, floget har han fått. — Spotta i din hand och i hans mun, j.n.e. han skall få bot i samma stund.
Eräs toisinto alkaa näin:
Frygge frågade frå: huru skall man bota den floget får?
Norjalainen laulu on, kuten sanottiin, jo muuttunut kristityksi, vaan käytetään kuitenkin. Siinä nähdään se vanha, tuttu tapaus, että pakanallisten jumalain nimet häviävät, vaan heidän tekonsa muutetaan uudelle nimelle, joka nyt pidetään suurena ja pyhänä:
Skottlannilainen laulu kuuluu:
The Lord rade, and the foal slade; he lighted, and he righted. Sent joint to joint, bone to bone, and sinew to sinew. Heal in the holy ghost's name!
Norjassa vielä lauletaan: