INGRID: Niin, mutta tulevat huomenna takaisin.
RUDOLF: Hm! hm!… Odottakaahan. Sormenpäitäni niin kutkuttaa.
HURTTI: Ja miksikä, poikani?
RUDOLF: Vai niin, sinä olet täällä, isä! Niin, minä olen suuttunut koko maailmaan… Löytyy ihmisiä, jotka päältä nähden ovat kyllä komeita ja hienoja, mutta joiden sydän on täynnä kavaluutta ja petosta…
LARSSON: Mitä saakelia sinä nyt lörpöttelet? (Hiljaa). Oletko jo puhunut tytön kanssa?
RUDOLF: Olen, mutta hän ei sanonut huolivansa minusta.
LARSSON: Vai niin … hm!… Sille en mahda mitään. Hänellä on vapaa tahtonsa, olen aina sanonut.
HURTTI: Mikä sinulla on, Rudolf? Oletko joutunut tekemisiin jonkun salaväijyjän kanssa?
INGRID (Akkunan luona itsekseen). Mikähän tuon uljaan upseerin nimi lienee?…
RUDOLF (Vilkaisten Ingrid'iin). Niin, te arvasitte oikein, isä. Mutta tiedän myös nyt olla varuillani. Tänään otan pestin sotaväkeen.