HURTTI: Tuli ja leimaus! Eläköön! … se on oikein! Edes mars! Ampukaa! … kas se on elämäni, se! Sinä teet oikein, poikani! Jumala sinua siunatkoon! Jospa olisit nähnyt minut esimerkiksi Lappeen taistelussa. Voidakseni paremmin seurata vihollista otin saappaat ja juoksin sukkasillani ja kun kuulamme olivat lopussa asetimme kiväärimme niin, että vihollisen kuulat lensivät pyssyn piippuihimme ja sillätavoin saimme ampua vihollista hänen omilla kuulillaan… Kerran sanoi Levenhaupt minulle: Kuules Hurtti, sanoi, osaatko ampua tykillä yhtähyvin kuin kiväärilläkin!… Jumala varjelkoon kenraalia! sanoin minä, ammun vaikka kärpäsen viidensadan sylen päästä… Tuumasta toimeen. Kenraali pani kärpäsen viidensadan sylen päähän. Minä ammuin, ja tykinluoti lensi suoraan kärpäsen mahan läpi…
LARSSON: Silloin mahtoi kärpäset olla jokseenkin suuria, luulen ma.
HURTTI: Noo … eipä juuri … olivathan kuin konsakin ylipäänsä… Mutta kuulehan, veli, nyt sinun pitää tarjota minulle jotain virvoittavaa! Kurkkuni tuntuu niin kuivalta kuin pistin rauhan aikana.
LARSSON: Tule huoneeseeni ottamaan lasillinen viiniä!
HURTTI: Lempo soikoon! Se joltakin maistuu, se vahvistaa ruumista ja sielua.
(Menevät).
TOINEN NÄYTÖS.
Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Larsson, Ingrid.