PRINSSI (Katseltuaan avaimen reiästä). Luulen hänen lukevan. Olisiko hän kenties jumalinen… Tekeepä mieleni mennä yhdistämään lämpimät rukoukseni hänen kanssaan.
BBREITFELT: Anteeksi! Mutta sellaisesta pilasta voisi hän suuttua…
Eikö olisi parempi ensiksi koputtaa ovelle?
PRINSSI: Saadaksemme hänet sitten siepata kynnykseltä syliimme … taasen olette te oikeassa. No, tuumasta toimeen! Mutta ajakaa te nyt vaunut vähän likemmäksi ja kun olen saanut tytön kanssani ulos, rupeatte te kuskiksi ja ajatte nopeasti kaupungin ulkopuolelle. Siellä suuntaamme tarkemmin matkamme … ymmärrättekö?
BREITFELT: Kaikki tulee oikein tehdyksi. (Menee perältä).
RUDOLF (Itsekseen). Ahaa, kyllä ymmärrän. He aikovat ryöstää Ingrid'in, mutta sen tulen minä estämään.
KUUDES KOHTAUS.
Prinssi Fredrik, Rudolf piilossa. Sitten Ingrid.
PRINSSI: Kas niin, ruususeni, nyt saamme olla hetkisen kahden kesken.
(Koputtaa ovelle).
INGRID (Tulee). Kuka se on? (Tuntee upseerin). Ah, Luojani! Upseeri!
PRINSSI: No, no, älkää peljästykö, kaunis neito!… Lupasinhan tulla takaisin.