INGRID: Niin, se oli totta, se. Te tulitte noutamaan hansikoita…
PRINSSI: Hansikoita? … hansikoita? Niin, nyt muistan… Sen seikan olin aivan unhoittanut.
INGRID: Kuinka? Ettekö te nyt tulleet noutamaan hansikoita, jotka eilen tilasitte? Minkätähden te sitten tulitte?
PRINSSI: Saadakseni vielä kerran nauttia silmiesi syvällisestä loisteesta, suloinen Ingrid … voidakseni sanoa sinulle, että paljas silmäykseni täyttää sieluni taivaallisella tunteella, jota itse enkelitkin minulta kadehtisivat…
INGRID: Ah, mitä te puhutte mi…
PRINSSI: Oi Ingrid! Sano edes kerran, että rakastat minua! Turhaan koetat enään tunteitasi salata. Silmäyksesi puhuvat kumminkin selvää kieltä.
INGRID: Lopettakaa toki, herra! (Itsekseen). Voi, ettei isä ole kotona!
PRINSSI: Kallis Ingrid! Tunnenhan silmiesi loisteesta, että rakastat minua; oi, sano se minulle! Lupaa olla iloni ja ikuinen ystäväni! Lähde nyt kanssani ja kaikki maallinen ilo odottaa meitä!
INGRID: Teidän kanssanne?… Herran tähden! mitä te ajattelettekaan?…
PRINSSI: Oh, elä teeskentelekään enään!… Sinä olet tuntenut minut — eikö niin?