INGRID: Minäkö, en suinkaan… Mutta kuka te sitte oikeastaan olette?
PRINSSI: Kuule siis tunnustukseni, kaunis lapseni! Muutama päivä sitten näin sinut ensikerran ja senjälkeen on sydämmeni sykkinyt yksin sinulle, se pyytää vain vastarakkautta ollakseen täydellisesti onnellinen. Oi Ingrid, rakastan sinua enemmän kuin omaa elämääni! Sano ainoastaan sana, niin en ole sinulle kukaan muu kuin prinssi Fredrik, Suomen herttua, mutta sinun palvelijasi, sinun orjasi… (Polvistuu).
INGRID: Voi taivas! Onkohan se mahdollista? Prinssi!
PRINSSI: Niin prinssi, joka tässä jalkojesi juuressa rukoilee… Kulta, rakkaus, huvit odottavat sinua… Lähde kanssani ja tule vaimokseni! (Koettaa syleillä Ingrid'iä).
INGRID: Ei, ei päästäkää! Minä rakastan toista, rakastan Rudolf'ia.
Päästäkää muutoin huudan apua!
PRINSSI: Ei kukaan kuule sinua … kaikki ovat menneet pois. Ensi suutelo rakkautesi vakuutteeksi!
INGRID (Koettaa päästä irti). Ei, … ja tuhat kertaa ei!…
Päästäkää!… Isä! Rudolf!…
RUDOLF (Ryntää prinssin kimppuun). Roisto! (Lyö prinssiä korvalle, sekä kolhii häntä kaikella tavalla. Ankara tappelu syntyy).
PRINSSI: Kuka olet, joka uskallat minua vastustaa?
RUDOLF: Olen viattomuuden suojelija, sinunlaisiasi roistoja vastaan…