INGRID (Hämillään). Olin niin ihastunut tähän kauniiseen kevätpäivään ja päivän hopeaterä lumosi minut kokonaan kirkkaudellaan.
LARSSON: Vai niin, sinä haaveksit tulisia silmiä… Niin, niin, sehän on tyttöjen tapaista! (Rudolf'ille). Kas niin, käytä nyt tilaisuutta ja sano hänelle mitä sinulla on sydämmelläsi! Minä olen kyllä suostumukseni antava jos tyttö myöntyy. (Ääneen). Hyvästi hetkeksi lapsukaiseni. Minulla on vähän asiaa Räätäli-Matille. (Mennessään ovessa itsekseen). Saa nähdä, kuinka hän aluksi suoriutuu tämänlaisista taisteluista! (Ulos peräovesta).
KOLMAS KOHTAUS.
Rudolf, Ingrid.
INGRID (Akkunassa). Kas nyt tulee ylhäinen herra takaisin erään toisen seurassa!
RUDOLF (Itsekseen). Mitä hän niin uteliaasti katselee? (Ääneen). Neiti
Ingrid!
INGRID: Vai niin, Rudolf on vielä täällä!
RUDOLF: Niin, asia on nyt niin, että … että minä aijon mennä sotaan…
INGRID: Kujeiletteko te taas, vai…?
RUDOLF: Se on vakava aikomukseni, neiti Ingrid.