Vaikka, vaikka kuinkakin kauniisti
Hei larilariri lallallei!
Hän multa sydäntäni pyytäisi
Hei larilari lallei!
Ja vaikka kullasta vois' vuoret tehdä hän
Ja taivaan iloksi vois' muuttaa elämän.
En hänest' huoli kumminkaan.
RUDOLF:
Jos se poika tulisi ja kysyisi
Hei larilariri lallallei
Tahdotteko tulla mun armaakseni?
Hei larilari lallei!
On paljon peltoa ja talo komea,
Ei huolta, murhetta ei tuskaa tunneta,
Jos vastauksen myöntävän saan.
INGRID:
Vaikka, vaikka kuinkakin kauniisti
Hoi larilariri lallallei
Hän multa sydäntäni pyytäisi,
Hei larilari lallei
Ja vaikka meret maat hän pitäis' hallussaan
Ja aarteet maailman ois' hällä omanaan,
En hänest' huoli kumminkaan.
RUDOLF:
Jos se poika tulisi ja kysyisi:
Hei larilariri lallallei
Tahdotteko tulla mun armaakseni?
Hei larilari lallei
Oon uljas sotilas, maan eestä taistelen
Nyt lähden kuolemaan, kun saan vain suukkosen
Ja vastauksen myöntäväisen.
INGRID:
Niin — jos se nuorukainen tulisi,
Hei larilariri lallallei
Mä heti hänet ottaisin omakseni
Hei larilari lallei
Ken niinkuin Kustaa käy uljaasti taistohon,
Hän immen huulilta saa kuuman suutelon
ja lemmen liekin ikuisen.
(Rientää vasemmalle).