Hetki säihkyn hekkumata —
vierahan sai untes tuvat.
Takkahehkun tarinata
seuraa silmät uneksuvat.
Silkkiripsiin silmät kaihtuu,
tutkimattomuudet tummat,
tutkii, kuinka kuvat vaihtuu,
tulten kuolonkirjat kummat.
Hehku, hiillos, niiden nähden, yöhön ylpein leimus ammu. Elää auringon ja tähden tarinaa sait hetken. Sammu.
Maaliskuussa.
Kuin itse aamu maaliskuun, mi päilyi päällä hankein, hän saapui säihkyss' aamunsuun, kun astuin mielin ankein.
Kujeili kutri vallaton,
kimalsi kuuran kiteet.
Siit' asti sitonehet on
mua silkkihienot siteet.
Hän väikkyi luo, hän väikkyi pois, kuin huomen hohtopilveen. Käy vuodet, on kuin elo ois vain väikett' unten ilveen.
Orvokki.
Sa kasvoit kainona kevään lehtoon.
Mun ikkunallani tuoksuit ehtoon,
sa tuoksuit, ystävä, tumman yön,
sa teit hyvän, turhan työn.
Teit toisin, toisin kuin sulle tehtiin.
Sun koski kuolema lempes lehtiin.
Sun hiljaa nuokahti nuori pääs.
Voi yöllistä ystävääs.