Sen kasvaa taika, sen kasvaa taakka,
sen kannan kahletta kalmaan saakka.
Niin täytyi käydä, ei toisin tainnut,
niin silmää kaksi on tieni kainnut,
ne jotka kaihoni kaikkivalta
loi loistoon aution tyhjän alta,
ne jotka unteni juoksun johtaa,
ne joita, joita en konsaan kohtaa.
Veet viihtyy.
Veet viihtyy, tyrskyt tyventyy
vuo syventyy.
Häät häipyy, vieraat vähenee:
yö lähenee.
Yö uinua sun syleilyys,
suur' iäisyys.