Hei, kulkuset ne helisee ja jalas alla kolkkaa ja tiuvut kilvan kilisee kuin parahinta polkkaa.
Ja kummissansa katsoo kuu,
kun ajo myöhä luistaa,
ja vanhus, valkoparta puu,
myhäillen päätä puistaa.
Ja kinos kipunoin' on vaan
ja koko taivas tuikkaa,
ja meille sormisuukkojaan
nuo tähtilennot suikkaa.
Me illan viimaa ilkumme,
mi kilpasille lähti;
ja eespäin entää kulkumme,
yön ylpein lentotähti.
Ja toivottaa jos ehtii vaan,
kun korkeinnaan se palaa,
niin todeks saapi, sanotaan,
mit' ikään mieli halaa.
Vaan kuinka, armas, aattelen,
vain kesken lause jää se.
Ma toivon toiseen liittelen,
eik' aatos päähän pääse.
Niin kauas, taivaan rannan taa ain' edemmäs se entää: miel' lemmen vain on leimahtaa ja tähden lentää, lentää.
Luistimilla.
Sulat all' oli synkät sydänveet, mut jäähän kätketyt jäykkään. Jään alta aaltojen kuohua ei kuulukkaan, ei näykkään.
Sulat alla syöksyvät syvänteet,
mut silta sileä päällä.
Hei, liukuen, luikuen kulku käy,
ei tunnu jälkeä jäällä.