Tummaan yöhön uupunut!
Näe unta, ettäs virvoitut!
Suurt' olkoon porras-unta
sun yösi uneksunta!
Ett' uuden aamun myötä uus
sua riemastuttaa kaukaisuus!
Kuss' ikään käyt ja kunne,
pyhäksi paikka tunne:
Ikuisen huonehessa käyt.
KALLIOON-LYÖJÄ.
Kun nääntyviksi kauas näät veljes aavikkoon, kohottaa tohdi sauvas, lyö lähde kallioon.
Kovimpaan kallioista
lyö, ihmissydämeen,
niin korven kulkijoista
saa moni virvokkeen.
Se tee. Vaikk' erämaassa
iäti itse käyt,
luo taivaanrannan taa sa
avarat vuorten-näyt.
Ja outona jos pysyy, kuss' uinuu kerran luus, vain kuolo hautaa kysyy, ei kuolemattomuus.