mi kaikk' on tähdet kauko-siinnostaan
sulannut läikkyhynsä kuultavaan.
Ken siitä juo, se tähti-tulta juo,
sen miel' on jäänyt metsäruusun luo.
Sen vangitsee kuin välke tähtivyön
unelma kirkkaan, kiitäväisen yön.
KAUKOMIELI.
Matkamies! Matkamies!
Kupeesi vyötä! Kutsuu ties!
On aika! Ota sauvas!
Mies kutsun, kulje kauas!
Taakse merten, metsien!
Eksyen, etsien!
Päin aamun kaukorantaa!
Ah, retki riemun antaa.
Vaan päivä rientää, painuu taa
ja kaukaisemp' on kaukomaa.
Samooja, yövyt saaden
pään alle kylmän paaden.