— Maan lapsi, Ihminen vastaa näin:
Min pyrkinyt lien, pyrin pystyssä päin.
Mink' etsinyt, etsijä pieni, lien,
ylös suurempaani ma suuntasin tien.
Ylös tähtiin maasta ja tähtien taa,
siks että on ahdas ja matala maa.
Suur' aurinko on, — mit' on suuruus sen
säen ahjosta vain sepon ainahisen.
Ja kaikkeen, mit' aurinko-luoja loi,
kuka luotu kaihonsa myydä voi?
Ota kaikki, mit' on, ja sen syntyä suo,
mikä sielussa huokaa: luo minut, luo!
Sitä palvele, jott' yhä suuremp' ois
Jumal-aate, jost' Ihminen elää vois.
Sitä palvele tai mene pois!
— Ja kiusaaja kirkas se väikkyy luo:
Laps eksynyt, suojan ken sulle suo?
Sinä korvessa käyt, sinä hyljäsit tiet,
sinä rakkahiltasi rauhan viet.