Pääs päällä ei rauhan tähteä näy,
vaan Pitkäisen leimaus pilvestä käy.
Päin turmaas uhmaten rynnäköit, —
ja tiedätkö myös, mitä teit, ketä löit?
Rikot taattojes uskon ja toivon ja työn:
opas ollako voit läpi suuren yön?
Ja valmis siihenkö liet, jos myös
oma poikas polkee noin sinun työs?
Pyhän, kultaisen muistatko lapsuus-maas
Majat hurskaat paistavat: palaa taas!
Älä surra suo emon syntymääs
kuin tulta, mi turmion töille pääs!
Jätä uhman aatos, ja autuaat
sun sieluus siintyvät rauhan maat.
Ja päällä pääs tulimiekka lain
on armon valkea lilja vain.
— Näin vastaa Ihminen, lapsi maan:
Miks syntyvä kuolleille uhrataan?
Ja raskain kahle ja raskain ies
miks on, min rakkainta rinta ties?