Pyhä, korkea päivä, sun on se syys,
ett' ihminen kahleetta kasvaa pyys.
Pyhä, korkea päivä, sun on se syys,
ett' itää mullasta Ihmisyys.
Tulenpatsas ylhä, jok' yhteen viet
tuhatvuotiset kerran toiviotiet,
sinä käsket: käy! jos mentävä lie
meren punaisen tie, veren punaisen tie.
Ja ken tiest' ei tingi, ei luovu pois,
sukuluopion työnkö hän tehnyt ois?
Nimess' aamuruskon, mi ain' on uus:
vanhurskautt' ei vajakasvuisuus!
Yli etsijän käy pian unho ja yö,
mut tiedän: on jatkuva, täyttyvä työ.
Ja on turha se ollut ja tuomion saa,
jos yö sama auringon sammuttaa.
Mun on määräni viljellä Maa.