LEIVOPARI.
Leivopari kerran loi sydämeeni pesän, siellä lauloi, unelmoi kohta saavan kesän.
Toinen toivo nimeltään,
toinen leivo lempi,
saivat kilvan kiitämään,
kumpi kevyempi.
Liioin lensi raukat ne,
haukka harmaa keksi,
toisen itselleen jo se
iski eineheksi.
Vähänpä sa laulaa sait,
raukka leivo lemmen,
Vait on toivokin nyt, vait
kesken kevään hemmen.
Sydämeni sopukkaan
piile, pikku raukka,
ettei sinuakin vaan
veisi harmaa haukka.
Älä aivan vaikene, laula vielä hiljaa, kukkasia kedolle, vainiolle viljaa.
TULIT.
Korkeammin kaartui katto, sinnemmäksi siirtyi seinä. Paljon teit sä, temppeleinä paistoi hetken paikka patto.
Viikon viivyit, viimein tulit,
sytyit, aamu, illan syliin,
paistoit, päivä, kylmän kyliin,
kevät, talven kesken sulit.