Tuossa istuit, ilta ehti,
Kuiskui huulet huuliin liittyin
niinkuin kaihon kasteniittyin
viimein löytty nelilehti…
Tulit viimein, illan vieno, viivy kauan, viivy aina. Paistoi korpi kukkamaina: tuost' on tullut jalka pieno!
LINTU.
Tule lintu, lennä lintu, pois sitehet, poikki paula, kahlehetta kaunis kaula, ilman aavimman ilossa sielusi sävelet laula!
Kussa laulu kuulunevi, kevät siellä siintynevi salon synkimmän sisähän, pirttihin ikävän pitkän.
Mies pitkän pimeän mielen, metsän aution asuja, istuja tupasen tumman, autiompana ajatus, tunto monta tummempana, sydän synkkinä näkyinä, kuolon kanssa kasvotuksin, kuulevi sävelen vienon, kuuntelevi kuin unessa:
Ollet lohtu luottamani, viesti viikon vuottamani, laulat korpeni kukiksi, maani marjankasvavaksi, sydänroutani runoksi! En sua ansoin ma ajelle, omakseni, onnekseni kärkkyne käsin verisin. Viipynet visertämässä, mieli tumma tuntenevi: kirkas on elämän riemu.
Tohtinet lähemmä tulla, yksinäinen ymmärtävi: sydän lämmin on lähellä. Istut laulajan olalle, laulaja ilahtunevi.
SINIKUKKIA.
(Tsheremissiläinen laulu.)